Helsingin kaupungin palolaitoksen vastuulla oli nyt, kuten ETY-kokouksen ensimmäisenkin vaiheen aikana vuonna 1973, huolehtia sammutus-, pelastus- ja sairaankuljetustoimesta myös kokouksen aiheuttamissa erityisoloissa. Valmistelujen lähtökohtana oli varmistaa sammutus-, pelastus- ja sairaankuljetusvalmius sekä normaaleja että kokouksesta mahdollisesti johtuvia poikkeuksellisia tilanteita varten siten, etteivät useat samanaikaisetkaan tehtävät heikennä oleellisesti toimintavalmiutta. Lisähuolena oli poikkeuksellisen kuuman kesän aiheuttama normaalia suurempi päivittäinen hälytystiheys. Normaalisti palolaitos saa kymmenkunta palo- ja pelastushälytystä vuorokaudessa. Nyt hälytyksiä on ollut kaksin- ja jopa kolminkertainen määrä vuorokaudessa. Näin oli myös ETY-kokouksen aikana.
Toimintaa johdettiin koko viikon ajan Finlandia-talon alueelle perustetun tilapäisen paloaseman tukikohtana toimineesta johtokeskusautosta, josta oli tavanomaiset langalliset- ja radioyhteydet palolaitokseen ja erinäisiin muihin tarpeellisiin pisteisiin.
Vantaa joutui lähinnä lentoaseman vuoksi ETYKin piiriin ja se näkyi myös maisemassa suomalaisessa yhteiskunnassa aikaisemmin kokemattomalla tavalla: panssareita, sotilaita ja poliiseja lentoasema ja sinne johtavat tienvarret täynnä sekä ilmavoimien sotakoneet ja helikopterit kiertämässä kenttää ja sen ympäristöä. Myös lentoaseman oma palokunta oli koko ETYK-viikon tehostetussa toimintavalmiudessa. Lomia ei siviilipalvelumiehille tuoksi ajaksi myönnetty.
Lataa PDF ja lue koko Palontorjunta 6–7/1975:n juttu
