Kun Virtain kunnalliskodin yövalvoja aamuyöstä puoli viiden aikaan havahtui ääniin sairasosastosta ja kiirehti tutkimaan syytä, hän havaitsi savua tulvivan käytävään eräästä kolmen hengen huoneesta. Kurkistus huoneeseen läpi sankan savun paljasti vuoteen olevan ilmiliekeissä.
Valvontajärjestelmä oli pettänyt. Automaattinen paloilmoituslaitos ei ollut ilmaissut paloa. Yövalvojalla ei ollut mitään mahdollisuuksia enää sammuttaa paloa. Palokunnan hälyttämisen jälkeen hänellä sekä toisen rakennuksen yövalvojalla ja talonmiehellä oli edessään toivoton tehtävä: yrittää pelastaa yli neljäkymmentä vanhusta – osa liikuntakyvyttömiä – paristakymmenestä huoneesta rakennuksessa, jossa palo nopeasti ja valtavalla voimalla levisi.
Virtain kunnalliskodin henkilökunta ei varsinaisesti ollut saanut koulutusta palon varalta. Hoitolaitoksessa ei ollut järjestetty henkilökunnalle pelastamis- ja pelastautumisharjoituksia eikä kenellekään oltu määrätty ennalta sovittua tehtävää onnettomuustilanteita varten.
Sisäasiainministeriön Virtain paloa tutkimaan asettama työryhmä sai työnsä valmiiksi nopeasti. Näkyvänä tuloksena oli lähes 150-sivuinen selostus. Tulipalossa 23.1.1979 kuoli heti 26 vanhusta ja yksi myöhemmin 5. helmikuuta.
Lataa PDF ja lue Palontorjunta 1–2/1979:n jutut.
Tutkimusselostus löytyy Onnettomuustutkintakeskuksen sivulta.
