Tuore pelastusalan aviisi on parkkeerannut pöytälevylle kahvikupin viereen. Lehdessä oleva juttu saa lukijan mielen liikehtimään: ”Voiko altistua liikenneonnettomuudelle, kysyy alamme erikoislehti”, lukija avaa keskustelun.
”Voi tietysti, miten niin?” joku vastaa heti ja saa toiselta puolelta pöytää välittömän kommentin: ”Miten niin tietysti? Mun mielestä altistua on huono sana.”
Se, jolla on eniten nappuloita hihassaan puuttuu peliin: ”Kysymyksenasettelu ontuu. Liikenneonnettomuuksissa olevat ihmiset altistuvat äkillisesti hidastuvalle liike-energialle, eivät siis liikenneonnettomuudelle.”
Aviisiin suunnattu katse kohdistuu nyt mestariin. Häneen tarkentuu pari muutakin silmäparia.
”Oho. Nyt kuulosti vaikuttavalta. Tuliko toi kommentti ammattijargontoimikunnan pysyväisjäseneltä vai filosofian laitokselta?”
”Se on kyllä fysiikkaa”, nappulat tarralaattaansa opiskellut korjaa.
Lukijan katse palaa takaisin lehtijuttuun.
”Kuunnelkaa – tää on ihmeellistä. Jutun mukaan Pelastusopiston opettajatkin kyseenalaistavat altistunut-termin. Mä kun oon luullut, että sieltä ne altistuneet häkepäivystäjien mukana kentälle tulevat.”
Asian käsittely altistaa hämmennykselle. On otettava mokkakupista neuvoa antavat. Sitten päivystävä organisaatio päättää äänestää.
”Miten olis uhri?”
”Ei käy. Liikenneonnettomuuksissa tulee harvemmin uhreja. Ne vetää aina röökiä penkalla, kun me tullaan paikalle. Mun mielestä uhrilla pitäs olla onnettomuuteen liittyvää vammaa, vaivaa ja kärsimystä. Suurimmalla osalla niitä ei ole.”
”Entä potilas?”
”Se on sama kuin toi uhrikin. Potilaan pitää potea onnettomuuden jäljiltä jotain muutakin kuin perussairautta. Lanssissakin puhutaan jo asiakkaista, potilaat unohdetaan kohta sieltäkin.”
”Totta, potilas ja uhri toimivat, kun syntyy vamma. Suurin osa selviää kuitenkin säikähdyksellä.”
”Miten olis pelastettava?”
”Samaan menee edelleen. Pelastatko sä sen röökiä vetävän hemmon penkalta ambulanssiin vitaalien tarkastukseen? Pelastettava sopis silloin, kun siellä auton romussa on kummelimallisesti ihminen sisällä.”
Pelastettava, potilas ja uhri ovat paneelin mukaan termejä, jotka toimivat silloin, kun potilas on saanut kipeää. Sen sijaan yleispätevä nimike onnettomuuteen joutuneelle on vielä hakusessa.
”Kyllä menee vaikeaksi. Mihin me päädytään? Osalliseenko?” lehden lukija kysyy.
”Se tarkoittaa onnettomuusajoneuvoa.”
”Pidetäänkö kuitenkin se altistunut, koska se määritellään kuitenkin ERICAn ja STM-ohjeistuksen tehtävänkäsittelyohjeessa?” mestari esittää.
”Tossa alati uudistuvassa termistöviidakossa eivät pysy kukaan mukana.”
”Pitäs varmaan perustaa työryhmä…” joku ehdottaa, mutta hänet keskeytetään heti.
”Nyt riittää. Älkää puhuko tästä enempää. Musta tuntuu, että me ollaan altistuttu ammattijargonille.”
”Joo joo, mutta älä nyt sentään uhriudu!”
Teksti: Marko Partanen
