Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Juuri päättyneissä alue- ja kuntavaaleissa mielenkiintomme kohdistui erityisesti siihen, miten pelastustoimi ja väestönsuojelu nousevat vaaleissa esille. Kovin monta mainintaa emme valitettavasti saaneet, vaikka hajaosumistakin toki pitää olla tyytyväinen. Hyvä kysymys on, että miksei pelastustoimi näkynyt vaaleissa? Vaikka pelastustoimi on kansalaisten arvostama luotettu organisaatio, niin usein ”unohdumme” puhuttaessa sitten hyvinvointialueista, turvallisuusviranomaisista tai varautumisesta. Tai jos puhutaan, niin ainakaan lisäeuroiksi se ei ole vielä konkretisoitunut – esimerkiksi väestönsuojeluun varautumisessa, vaikka turvallisuusympäristömme on viime vuosina merkittävästi kiristynyt.
Pelastustoimen ja väestönsuojeluun varautumisen määrärahatarpeet ovat pieniä verrattuna esimerkiksi puolustusvoimille osoitettuun rahoitukseen. Perustellut lisäykset maanpuolustukseen eivät kuitenkaan yksin riitä, koska Suomi ja suomalaiset, myös Puolustusvoimat tarvitsevat pelastustoimea väestön suojelemiseen selviytyäksemme yhteiskuntana poikkeusoloista ja maahamme mahdollisesti kohdistuvasta hyökkäyksestä. Uskottavan maanpuolustuskyvyn lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että Suomi kykenee suojaamaan siviiliväestönsä ja pelastuslaitokset suoriutuvat poikkeusoloissa kasvaneiden ja vaativien tehtävien lisäksi myös väestönsuojelusta.
artikkeli jatkuu
Täältä Suomen ja Euroopan unionin mantereen itäisimmältä NATO-rajalta katsottuna pelastustoimeen, ja erityisesti väestönsuojeluun varautumiseen tulisikin panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Pelastustoimen poikkeusolojen suorituskyky ja nykyinen varautumisen taso eivät täysin vastaa muuttuneen toimintaympäristön riskejä ja kasvaneita vaatimuksia.
”Varautumiseen tarvitaan pelimerkkejä.”
Huomioitavaa on, että Ukrainan sodassa pelastustoimi, siviiliväestö ja kriittinen infrastruktuuri ovat olleet sotatoimien kohteena, mikä korostaa väestönsuojeluun varautumisen ja huoltovarmuuden lisäpanostusten tarvetta myös meillä Suomessa. Tosiasia on, että lisäpanostuksiin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole pelimerkkejä. Esimerkiksi hyvinvointialueiden lainanottovaltuudet eivät mahdollista tarvittavia varautumisen investointeja. Poikkeusolojen varautumista koskevat investoinnit tulisikin mahdollisuuksien mukaan eriyttää muista investoinneista siten, että ne eivät sisältyisi peruslainaottovaltuuteen. Lisäksi varautumiseen olisi tarpeen kohdentaa lisärahoitusta täydentämään pitkällä aikavälillä syntyneitä materiaalisen valmiuden puutteita ja henkilöstövajausta sekä nostaa varautumistoiminnan ja valmiuden tasoa toimintaympäristön kasvaneita vaatimuksia vastaavaksi.
Nämä lisäpanostukset vaatisivat ennen kaikkea kansallisia päätöksiä, mutta vaikuttamisen mahdollisuus varautumisen panostuksiin on myös jokaisella aluevaltuutetulla omalla alueellaan.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 2/2025.
