Maailmamme on paljon paremmalla tolalla kuin media antaa ymmärtää, myös turvallisuuden osalta. (Kuva: Petri Lindh)
Huonojen uutisten ylitarjonta, sosiaalisen median häiriökäyttäytyminen ja kauhukuvilla mässäily luovat ihmisille ahdistusta, pelkoa ja aggressiota. Kun ahdistus ottaa vallan, ihmisen maailmankuva alkaa hämärtyä ja ajatukset maalaavat eteemme uhkakuvia, joilta elimistön on puolustauduttava. Tällainen luo kroonista stressiä ja heikentää kykyä ajatella itsenäisesti.
Maailmamme on kuitenkin paljon paremmalla tolalla kuin media antaa ymmärtää, myös turvallisuuden osalta. Kaikilla tärkeimmillä mittareilla elämme ihmisen historian parasta aikaa. Otsikko on lainattu Karoliinisen Instituutin edesmenneen professorin Hans Roslingin kirjasta Faktojen maailma. Rosling tuli tunnetuksi ajatusvinoumia hälventävien kirjojen ja esiintymistensä (mm. TED talks) ansiosta. Roslingin ja Suomessa esimerkiksi professori Esko Valtaojan viesti on sama kuin otsikossa.
Pelastustoimi syyllistyy pelotteluun siinä missä media. Perustelemme sillä resurssejamme ja myymme sillä koulutuksia, mutta onko se tarpeellista? Ihmisten pelottelu luo turvattomuutta. Suurimmalle osalle uhka ei ole edes todellinen, eivätkä ihmiset muodosta riskiä itselleen, vaikka esimerkiksi pelastussuunnitelma olisikin lukematta.
Tilastot paljastavat totuuden
Me voimme helposti laskea esimerkiksi millainen todennäköisyys kansalaisella on kuolla tulipalossa tai ylipäätään joutua tulipaloon. Voimme verrata sitä todennäköisyyteen kuolla kotona kaatumalla tai tulla murhatuksi.
Tilastotieteeseen perehtynyt tietää, että tämäkin maalaa liian pelottavan kuvan todellisuudesta. Riskistä saa tarkemman kuvan vasta, kun todennäköisyys kerrotaan uskottavuusosamäärällä. Kertoimen saa, kun perehtyy siihen, ketkä oikeasti kuolevat tulipalossa tai tulevat murhatuksi. Tiedämme, että uhri on yleisimmin keski-ikäinen, työelämästä syrjäytynyt, alkoholisoitunut mies. Nämä tekijät kasvattavat tietyn ryhmän kertoimia, mutta samalla pienentävät kaikkien muiden.
Kysymys kuuluu, onko tarpeen pelotella kaikkia ihmisiä tuon pienen kohderyhmän takia. Saavutammeko pelottelullamme edes oikeaa kohderyhmää vai aiheutammeko vain ahdistusta? Jos saavutamme, miten viesti heihin vaikuttaa? Valistunut arvaus on, ettei mitenkään.
Asiantuntijatkin altistuvat ajatusharhoille
Olisiko pelastustoimen aika siirtyä pelottelusta uudenlaiseen viestintään? Positiiviset tunteet toimivat yleensä päinvastoin kuin negatiiviset tunteet. Positiivisen ja negatiivisen lähestymisen vaikutuksen eroja aivoissamme käsittelee mm. Daniel Goleman kirjassaan Social Intelligence: The New Science of Human Relationships.
Golemanin mukaan väärät käsitykset ja pelot johtavat vääriin ratkaisuihin. Tunteet, kuten pelko, ahdistus, stressi ja viha rajoittavat, estävät keskittymistämme ja vähentävät kognitiivisia kykyjämme, kun taas positiiviset tunteet, kannustaminen ja oikeiden valintojen tukeminen tekevät päinvastoin.
Myös asiantuntijat altistuvat ajatusharhoille, ja jos luulet voivasi korvata tunteesi oman sisäisen järkeilyn voimalla, olet yleensä väärässä. Huoneistopalon katsominen televisiossa aiheuttaa sinussa tunnereaktion riippumatta palon todellisesta todennäköisyydestä.
Luo turvallisuutta!
On tärkeää yrittää opetella hallitsemaan ajatuksiaan. Kun seuraavan kerran näet negatiivisia uutisia mediassa, hengitä hetki syvään ja analysoi tietoa, älä levitä sitä. Ajattele, miten voisit hälventää ihmisten uutiseen liittyviä pelkoja.
Voitko työn puolesta jotenkin ratkaista uutiseen liittyviä ongelmia? Esimerkiksi koulutuksen ja harjoittelun ansiosta tulipaloissa sattuu vähemmän vahinkoja ja kuolleiden määrä on saatu laskettua, kun ihmisten käytös on muuttunut. Työkalujen ja materiaalien ansiosta asuminen ja työskentely on nykyään turvallisempaa. Paloturvallisuus on kaikilla mittareilla mennyt parempaan suuntaan.
Mielestäni meidän tehtävämme on blokata median levittämää pelottelua ja luoda turvallisuutta. Ollaan me hyviä kavereita. Kun näet negatiivisen uutisen, analysoi, onko uhka todellinen ja ajattele, että tehtäväsi on rauhoitella ihmisiä.
Lopuksi vielä palomiesten vinkki henkilökohtaiseen jaksamiseen: jos lanttu ei kestä kuumuutta, pysy poissa palavasta talosta eli tässä tapauksessa vähennä median kulutusta. Emme ole itsekään riittävän järkeviä, jotta voimme altistua jatkuvalle negatiiviselle viestinnälle.
Petri Lindh
Kirjoittaja on Suomen Palopäällystöliiton koulutuspäällikkö, joka opiskelee digitaalisia innovaatioita Laurea-ammattikorkeakoulussa ja tutkii tekoälyn mahdollisuuksia pelastustoimen prosessien kehittämisessä.
