Ylipalomies Rehvakkainen vispaa kahvikuppiaan lusikka kilisten. Hän on omissa ajatuksissaan, kun muut veistelevät lämpimikseen kunnallisvaaleista.
”Puolueilla on kuulemma kova kiire saada riittävä määrä ehdokkaita kuntavaaleihin”, esimies toteaa. Hän on juuri lukenut siitä uutisen.
”Joo, mäkin näin jostakin, että kaikki kelpaavat nyt. Ehdokkaaksi pääsevät niin rikolliset kuin törkeilijätkin. Oli siellä kai yksi puolue, joka ilmoitti rikostuomion tai koeajan esteeksi ehdokkuudelle”, ensihoitaja muistaa.
”Ketä mitä meinasit äänestää?”
”Eikös se ole vaalisalaisuus.”
”Kyllä, mutta täällä palokunnassa käydään julkiset vaalit. Enhän mä voi tehdä sun kanssa turvallisuuskriittistä työtä, jos mä en tunne sua.”
Savuykkönen laskee kuppinsa pöydän kanteen ja päättää ottaa kantaa.
”Mä ainakin äänestäisin Rehvakkaista, jos se asettuis ehdolle.”
Rehvakkainen säpsähtää, kun kuulee nimensä mainittavan.
”Täh? En kyllä koskaan asettuisi”, hän kieltäytyy.
”Äläs nyt ole noin ehdoton. Susta tulis hyvä ehdokas”, savuykkönen kannustaa.
”Miten niin?”
”Sä et ole huomannut sun potentiaalia.”
”Enhän mä tajuu politiikasta hevonpaskaakaan?”
”Hei, ei ne muutkaan tajuu. Sun etu on, että pystyt sanomaan sanottavas vakuuttavasti, oli se sitten mitä tahansa. Menet sinne vaan ja puhut palokunnan äänellä. Sitä tämä ala tarvitsee.”
”Joo, kyllä se lähtee. Mitä me laitetaan Rehvakkaisen vaaliteemoiksi?” höökin kuskikin innostuu, ja Rehvakkainen alkaa saada taakseen jo mukavasti kannatusta.
”Turvallisuus on tiätty ykkönen, kun olet tällä alalla. Perhe-elämästä sä et tajuu yhtään mitään, kun oot eronnut kolme kertaa”, savuykkönen toteaa.
”Mä oon tosta eri mieltä. Jos on kokemusta kolmesta avioliitosta, niin se kertoo laajasta näkemyksestä ja kyvystä tehdä päätöksiä.”
Höökin kuskin eriävä mielipide saa nopeasti kannatusta.
”Toi on totta, perhe laitetaan sinne listalle. Yksi vielä. Mikä se vois olla?”
”Mitä mieltä Rehvakkainen on maahanmuutosta?” höökin kuski pohtii ääneen.
Pöydässä on hiljaista, joten hän esittää välikysymyksen asianomaiselle: ”Rehvakkainen hei! Maahanmuutto: kyllä vai ei?”
”Eihän se noin yksioikoista ole.”
”On se. Susta tulee uudenlainen poliitikko. Sä vastaat kysymykseen selvästi ja lyhyesti.”
”Aijaa”, Rehvakkainen sanoo.
”No vastaa nyt: kyllä vai ei?”
”No, jos noi on vaihtoehdot, niin sitten: ei.”
”Mahtavaa Rehvakkainen. Se vastaus alleviivaa myös puoluekantasi. Se on persut.”
”Ei saatana. Ei se näin yksioikoista voi olla.”
”On se. Mä oon lähettänyt sun puolesta jo sähköisen ehdokashakemuksenkin. Sun ei tartte enää kuin katsoa tää Halla-Ahon Jussin video. Sen jälkeen vaan tekemään porukassa parempaa Suomea.”
”Ei helvetti, ei se nyt näin mene.”
”Ole sinä Rehvakkainen hiljaa. Kerrankin meillä on ehdokas, jota voi äänestää.”
”Me tuetaan sua. Ostan sulle lavan bissee, jos lähdet.”
Muutkin lupaavat saman tuen. Rehvakkainen laskee lavasaalistaan, mutta ei sano mitään.
”Totta kai sä lähdet. No, sano nyt jotain.”
”Minä juon nyt kahvia”, Rehvakkainen sanoo.
Teksti: Marko Partanen
Kuvitus: Mika Latvanen
