Niki Haake työskenteli palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella ennen nykyistä työtään. Työvuorossa Haaken mielipide- ja asennevaikuttamista vastaan suojauduttiin foliohatulla. Nyt Foliohattumies kirjoittaa tällä palstalla reippaita ajatuksia.
On hetkiä, jolloin tulevaisuus tuntuu olevan tavallista lähempänä. Hetkiä, jolloin teoillamme ja päätöksillämme tuntuu olevan tavallista enemmän merkitystä. Näemme edessämme erkanevien polkujen päät ja punnitsemme vaihtoehtoja.
Pelastustoimi joutuu pohtimaan omaa tulevaisuuttaan osana suurempaa myllerrystä. Sote- ja maakuntauudistus sekä niihin liittyvä järjestämisen ja tuottamisen erottaminen tulevat muokkaamaan pelastustoimen toimintaympäristöä. Millainen on pelastuslaitosten tulevaisuus?
Pelastustoimen uudistuksessa on rohkeasti lähdetty varautumaan muutokseen etsimällä tulevaisuuden toimintamalleja. Tulevaisuus on kuitenkin muuttunut niin vaikeasti ennustettavissa ja nopea rytmiseksi, että toimintamallien uudistamisen rinnalla tulisi keskittyä enemmän organisaation kulttuurin kehittämiseen.
Tulevaisuuden yhä vahvempana haasteena nähdään se, ettei ongelmanratkaisua voida verkostomaisessa yhteiskunnassa enää perustaa suoraviivaiseen ja byrokraattiseen päätöksentekoon, vaan organisaatioiden tulee kehittää ketteryyttä selvitäkseen kompleksisesta päätöksenteosta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna, että hierarkian sijaan tulevaisuudessa painotetaan vuorovaikutusta, sillä pelastustoimen keskitetyn päätöksenteon prosessit ovat monimutkaistuvassa toimintaympäristössä liian hitaita.
Mahdollisuutemme valita ja ottaa käyttöön uusia toimintamalleja ovat usein rajallisemmat kuin ennalta käsitämme. Usein vuosien tai jopa vuosisatojen takaiset valinnat vaikuttavat ja ohjaavat valintojamme. Näin on myös pelastustoimessa, jonka historia on monilta osin kuin raiteillaan puksuttava juna. Kun raiteet on kerran valittu, niiltä poikkeaminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Menneisyydessä kuljetut polut ovat johdattaneet pelastustoimen organisoitumaan lineaariseen johtamisjärjestelmään ja autoritääriseen toimintakulttuuriin. Vaikka pelastustoimi on kyennyt muuttumaan avoimempaan suuntaan, on matka vasta alussa. Sotea tai ei, tulevaisuus vaatii entistä laajempia ja monimutkaisempia yhteistyöverkostoja. Päätöksenteon monimutkaistuminen asettaa haasteen arjen toimintakyvyn säilyttämiselle.
Pelastustoimen uudistuksen haasteena onkin, ettei suunniteltuja muutoksia saada vietyä käytäntöön riittävän nopeasti ja ettei uusia muutoksen tarpeita tunnisteta ajoissa. Jäykkä ja hitaasti oppiva organisaatio ei kykene sopeutumaan. Se on kuin yrittäisi ajaa vanhaa höyryveturia sähköllä. Toimintakulttuurin muutos taas vaatisi vahvaa visiota ja strategista päätöksentekoa. Olisiko jo aika?
Niki Haake
