Sampsa Lintunen toimii Lupa- ja valvontavirastossa pelastustoimen valvonnan ryhmäpäällikkönä.
Luonnononnettomuudet eivät anna oikeutta poiketa laista – vaikka tehtävämäärä kasvaa hallitsemattomasti, on jokaisella pelastustehtävällä oltava nimetty pelastustoiminnan johtaja. Nimeäminen ei ole muodollisuus, vaan lakiin kirjattu velvoite, jossa on merkittäviä julkisen vallan käyttöön ja työturvallisuuteen liittyviä vastuita. Vastuuta ei voi pakoilla ison tehtävämäärän taakse, vaan ruuhkatilanteisiin on varauduttava.
Myrskytuhotilanteiden aiheuttamassa tehtävävyöryssä ja sen myötä käyttöön otettavassa ruuhkatilannemallissa ajaudutaan helposti antamaan tehtäviä yksiköille ilman kontrollia. Sopimuspalokuntien yksiköillä ei ole välttämättä kykyä arvioida, onko kyseessä pelastustoimelle kuuluva tehtävä. Sähkölinjoille kaatuneiden puiden raivaus kuuluu selkeästi sähköverkkoyhtiölle. Tielle kaatuneista puista vastaa tienpitäjä ja rakennuksen päälle kaatuneista puista kiinteistön omistaja, ellei tilanne aiheuta merkittävää lisävahingon vaaraa. Jokaisen tehtävän alussa on arvioitava, onko kyse ylipäänsä pelastustoiminnasta. Jos tilanne on stabiili eikä lisävahingon vaaraa ole, moottorisaha on syytä pitää kalustokaapissa. Näin kohdennetaan resursseja niille tehtäville, joissa palokunnan apu on todella tarpeen. Päätöksen pelastustoiminnan aloittamisesta tekee pelastustoiminnan johtaja.
artikkeli jatkuu
Myrskytuhopuiden raivaaminen ja kattorakenteiden tilapäinen korjaaminen ovat korkeariskisiä tehtäviä, joita suoritetaan usein huonoissa sääolosuhteissa. Tehtävät edellyttävät riittävää peruskoulutusta ja taitojen säännöllistä harjaannuttamista. Pelastustoiminnan johtajan vastuulla on päättää toimenpiteistä, joita tehtävälle tulleen henkilöstön ja kaluston avulla on turvallista tehdä. Jos vahinko sattuu ja pelastustoiminnan johtaja ei ole pitänyt huolta työnjohdollisista velvoitteistaan, seuraukset ovat vahingon lisäksi vakavat myös johtovastuussa oleville.
”Pelastustoiminnan johtajan vastuulla on päättää toimenpiteistä, joita tehtävälle tulleen henkilöstön ja kaluston avulla on turvallista tehdä.”
Jos pelastustoiminta edellyttää kajoamista yksityiseen omaisuuteen, kyseessä on merkittävä julkisen vallan käyttö. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, kun pelastustyössä käytetään apuna traktoria tai muuta työvälinettä. Toimivaltuus on yksinomaan pelastusviranomaisella, eikä sopimuspalokunta saa käyttää sitä oma-aloitteisesti.
Myrskytuhotilanne on hajautettu operaatio, joka koostuu kymmenistä tai jopa sadoista erillisistä tehtävistä. Jokaiselle näistä tarvitaan nimetty pelastustoiminnan johtaja. Tilanne- ja johtokeskusjärjestelmien myötä pelastuslaitoksilla on kuitenkin etukäteen käytössään tiedot uhkaavista sääilmiöstä. Riittävän pelastustoiminnan johtamiskyvyn varmistaminen etukäteen on siten mahdollista, jos siihen on halua ja ymmärrystä.
Vaikka myrsky kaataa puita, se ei saa kaataa johtamisjärjestelmää.
Lintusperspektiivistä-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 1/2026.
