Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Pelastustoiminnan riskejä on pyritty pelastusalalla tyypillisesti hallitsemaan tekemällä ohjeita eri onnettomuustyyppeihin. Hälytysajo on kuitenkin usein se työvaihe, joka on kaikissa kiireellisissä onnettomuuksissa yhteinen nimittäjä ja mikä jää hyvin usein liian vähälle huomiolle. Usein luotetaan, että kyseisen ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttava ajoneuvokorttiluokka riittää perusteiksi hälytysajoneuvon kuljettamiseen.
Onnettomuustietoinstituutti OTIn liikennevahinkotilastot kertovat hälytysajoneuvojen joutuvan kymmeniä kertoja vuodessa eri kokoluokan onnettomuuksiin aina pienemmistä kolhaisuista vakavimpiin liikenneonnettomuuksiin. Läheltä piti -tilanteiden määrästä ei ole edes tietoa. Näillä tiedolla voidaan kuitenkin perustellusti sanoa, että hälytysajo on yksi pelastustoiminnan vaarallisimmista työvaiheista. Toimintaympäristön riskit hälytysajossa ovat sellaisia, joita ei kuljettaja pysty täysin hallitsemaan, erityisesti johtuen muiden liikenteenkäyttäjien käyttäytymisestä. Lisäksi pelastusalalla on käytössä hyvin eri-ikäistä kalustoa. Raskaat pelastusajoneuvot ovat usein verrattain vanhaa kalustoa. Liikenteessä voi olla jopa 40 vuotta vanhoja ajoneuvoja, mikä lisää onnettomuuksien riskiä. Turvallisuustekniikka ei vastaa enää nykypäivän vaatimuksia ja sitä tekniikkaa, mihin kuljettajat ovat tavanomaisesti tottuneet. Kuljettajan on tunnettava kalustonsa hyvin niin ominaisuuksien kuin tekniikan osalta ja kaikissa keliolosuhteissa.
”Hälytysajoon osallistuvien henkilöiden on saatava kunnollinen peruskoulutus ja jokaiseen hälytysajoneuvotyyppiin oma perehdytyksensä.”
Useissa Euroopan maissa hälytysajo on tunnistettu korkeariskiseksi pelastustoiminnan osa-alueeksi, mikä vaatii jatkuvaa osaamisen ylläpitoa ja osaamisen todentamista. Peruskoulutusjakso hälytysajoon vaihtelee eri maissa muutamasta päivästä useamman viikon koulutusjaksoon. Esimerkiksi Lontoon pelastuslaitoksella hälytysajopätevyys on voimassa aina kerrallaan kaksi vuotta ja se uusitaan kirjallisen ja käytännön ajokokeen kautta. Kirjallisen testin myötä varmistetaan, että kuljettaja on pitänyt itsensä ajan tasalla liikennesäännöistä, ja käytännön testillä katsotaan, että henkilöllä on edelleen riittävä toimintakyky hälytysajoon.
Meillä Suomessa hälytysajossa on valitettavasti tapahtunut jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, mikä korostaa tarvetta paremmalle turvallisuudelle ja koulutukselle. Hälytysajoon osallistuvien henkilöiden on saatava kunnollinen peruskoulutus ja jokaiseen hälytysajoneuvotyyppiin oma perehdytyksensä. Osaamisen ylläpidolla voidaan parantaa pelastustoimintaan osallistuvien ja muiden tienkäyttäjien turvallisuutta hälytysajotehtävissä.
Kuljettaja on vastuussa paljosta – on tärkeää saada apu perille turvallisesti ja mahdollisimman joutuisasti. Tärkeintä on kuitenkin avun perille vieminen.
Kirjoitus on julkaistu Pelastustiedossa 2/2024.
