Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja sekä Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Pelastusalan henkilöstön työhyvinvointi on tunnistettu viime vuosina erityisen tärkeäksi asiaksi. Tämä näkyy hallitusohjelmaa myöten, jossa luvataan kiinnittää pelastusalan työhyvinvointiin erityistä huomiota ja varmistaa pelastusalan posttraumatyöpajojen jatkuminen. Kirjaukset ovat erinomaisia ja toivottavasti ne johtavat konkreettisiin toimiin. Vastuu työhyvinvoinnista on ensisijaisesti työnantajalla, mutta myös kansallista tukea tarvitaan. Esimerkiksi posttraumatyöpajojen rahoitus on viime vuosina ollut vaakalaudalla.
Sisäministeri Mari Rantanen totesi Pelastustiedon haastattelussa, että posttraumatyöpajan rahoittaminen valtion budjettirahoituksesta on hyvä asia. Sitä odotellessa hyvinvointialueiden pelastuslaitokset vastaavat yhdessä pelastustoimen postraumatyöpajojen rahoituksesta. Ja hyvä niin, pääasia, että arvokas toiminta jatkuu, ja siitä iso kiitos pelastusjohtajille. Olen omalta osaltani ollut edistämässä posttraumatyöpajojen jatkoa ja pidän tärkeänä, että psyykkiseen toimintakykyyn kiinnitetään erityistä huomioita. Kohderyhmänä ovat ennen kaikkea pelastajat ja ensihoitajat, jotka kohtaavat työssään traumaattisia tilanteita.
”Olen hakenut itse seuraavaan posttraumatyöpajaan, ja kannustan siihen kaikkia alalla työskenteleviä asemasta riippumatta.”
Nostan kuitenkin keskusteluun myös sen, miten johtajat ja muu päällystö jaksavat. Miten on käsitelty esimerkiksi sitä henkistä kuormaa, mikä viime vuosina on ollut hyvinvointialueita käynnistäessä? Tämä porukka on ollut äärimmäisellä koetuksella, ja pienillä pelastustoimen resursseilla on tehty valtava ponnistelu historiallisen uudistuksen valmistelussa.
Olen kokenut henkistä kuormaa myös itse työskennellessäni sekä kansallisella että alueellisella tasolla uudistuksen parissa. Kun tähän kuormaan lisätään vielä, kuinka henkisesti raskasta ja yksinäistä johtajan tehtävä on ja sen, että johtaja saa harvoin vilpitöntä kiitosta, henkisen kuorman yhtälö on valmis. Joku voisi sanoa, että juuri siksihän johtajille maksetaan, mutta johtajankin takana on tunteva ihminen, jolla on töiden lisäksi myös siviilielämän haasteet ja joka voi kaiken tämän taakan alle uupua. Sinnikkäimmät jaksavat, mutta putoajiakin tässä porukassa on, vaikka siitä ei juuri puhuta tai harva meistä sitä uskaltaa tunnustaa.
Itse olen yksi heistä, joilla kokonaiskuormitus kasvoi vain liian suureksi. Onnekseni olen uskaltanut hakea ja saanut tilanteeseeni apua, minulla on töissä tukenani upeat työkaverit ja esihenkilö sekä muita läheisiä, jotka välittävät. Ja ilman heitä en olisi nyt tässä. Olen hakenut itse seuraavaan posttraumatyöpajaan, ja kannustan siihen kaikkia alalla työskenteleviä asemasta riippumatta – kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja kaikkia meitä tarvitaan. Pidetään siis itsestämme ja toisistamme huolta.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu aiemmin Pelastustiedossa 1/2024.
