Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Pelastustoimen öljyntorjuntavalmius on rakennettu Öljynsuojarahaston vahvalla vetoavulla. Kalusto on voitu hankkia käyttötarpeen perusteella joko kokonaan tai osin rahaston varoista. Korvausta on saanut myös peruskoulutus- ja harjoituskustannuksiin. Tällä järjestelyllä valmius on saatu hyvälle tasolle, ja siivellä on rakentunut uskottava vesipelastamisen suorituskyky.
Öljysuojarahaston perustulona olleen öljysuojamaksun kantaminen lopetettiin vuonna 2020, ja rahasto lakkaa olemasta vuoden 2024 loppuun mennessä. Rahahanat ovat nyt menneet kiinni ja aiemmin hyväksytyt avustukset maksetaan jäljellä olevasta rahaston kassasta, jota on tuettu valtion talousarviosta.
Öljysuojarahaston tilalle on lailla leivottu ympäristövahinkorahasto. Sen ensisijainen tarkoitus on taata rahoitus torjuntakustannuksille, joita ei saada perittyä vahingon aiheuttajalta. Ympäristövahinkorahastokin voi myöntää hankinta-avustuksia. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää kuitenkin vain erikseen valtion talousarviosta siirrettävä summa, jonka ennakoidaan olevan vaatimaton siivu aiemmasta Öljynsuojarahaston vuosittaisesta, noin kymmenen miljoonan euron, avustuskakusta.
Pelastuslaitosten ympäristövahingontorjunta ei ole vielä uppoamispisteessä, mutta kokka osoittaa vakaasti huonompaan suuntaan.
Öljyntorjuntakalusto maksaa mansikoita. Merikelpoisen aluksen arvo on miljoonaluokkaa, ja sisävesialusten hankintahinnat ovat satojatuhansia. Alus-, puomi- ja keräyskalustoon tulisi investoida jatkuvasti, sillä ne vanhenevat toisesta päästä. Lupakirjaa edellyttävien alusten miehistön koulutus on kallista, koska vaadittavaa praktiikkaa ei kerry riittävästi palokunnan työvuoroissa. Henkilöstön säännöllinen harjoittelu on välttämätöntä, sillä onnettomuuksilla on taipumus tapahtua vaativissa sääolosuhteissa. Harjoittelu vaatii erillistä henkilöstöresursointia, sillä ulapalle ei minuutin lähtövalmiudesta ole asiaa.
Hyvinvointialueiden budjetoimat ympäristövahingontorjunnan investoinnit ja käyttömenot ovat aiempien vuosien tasoon nähden kuitenkin huomattavan pieniä. Syinä ovat epätietoisuus avustusten tulevaisuudesta ja hyvinvointialuerahoituksen kulukuuri.
Pelastuslaitosten ympäristövahingontorjunta ei ole vielä uppoamispisteessä, mutta kokka osoittaa vakaasti huonompaan suuntaan. Suomenlahdella on julkisesti todettu kasvanut öljyvahinkoriski. Uusiutuvapohjaisten polttoaineiden yleistyminen edellyttää keräyskaluston modernisointia. Kasvava riski ja kuihtuva valmius ovat uhkaavasti törmäyskurssissa. Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden kehittäminen ja hankintojen toteuttaminen on otettava yksittäisiä hyvinvointialueita leveämmille hartioille. Samalla tulee varmistaa, että eduskunta ymmärtää kauhaista valtion kirstusta riittävän kasan investointiavustusten turvaamiseksi. Uutta puhdasta ympäristöä kun ei voi ostaa edes valtion velalla.
Kolumni on julkaistu aiemmin Pelastustiedossa 7/2023.
