Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Puoli vuosikiertoa on hallintouudistuksesta, jossa pelastustoimi asteli hyvinvointialueille yhdessä so-siaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Pelastustoimen palvelut tuotettiin jo aiemmin likipitäen samoilla maantieteellisillä alueilla. Sote-palveluissa muutos oli isompi, kun monessa paikassa palveluita järjestettiin kuntakohtaisesti.
Sote on hyvinvointialueilla keskimäärin 40 kertaa pelastustoimea isompi aviopari, mikä luo suhteeseen epätasapainoa. Kokoerosta huolimatta molempia toimialoja ohjaa samankaltainen hyvinvointialueen lainsäädäntö. Pelastustoimelle uudistus on tuonut lisävelvoitteita muun muassa omavalvonnan, vuosittaisten selvitysten, asiantuntija-arvioiden ja neuvotteluiden sekä uudenmuotoisten palvelutasopäätösten muodossa. Hyvinvointialueet lisäävät painetta kattilaan, kun pelastustoimen on oltava mukana hyvinvointialueen strategiatyössä. Näppäimistö on hehkunut punaisena eri hallinnon tasoilla ja ilmassa on selkeitä väsymisen ja turhautumisen merkkejä.
Kalliit ovat lanssin ajamisen kapiot.
Pelastustoimi ei ole perinteisesti kunnostautunut sillä, että asioita suunniteltaisiin pitkälle etukäteen tai mennyttä analysoitaisiin toiminnan kehittämiseksi. Tässä mielessä hallintouudistus patistaa toimialaa oikeaan suuntaan. Pelastustoimen on aika miettiä, onko järkevää tehdä asiat niin kuin aina ennenkin on tehty. Ongelma on kuitenkin siinä, että nykyisen kokoiset pelastuslaitokset ovat liian pieniä viemään kehitysprosessia kunnialla maaliin. Päällystöllä on jo nykyisellään monta hattua päässä eikä kehittämisprosesseja pyöritetä ilman osaavia ihmisiä.
Pelastuslaitokset pärjäsivät kuntien järjestäminä alueellisina toimijoina liki kaksi vuosikymmentä suhteellisen hyvin. Muutos olisi ollut silti edessä. Itä- ja Pohjois-Suomen väestön väheneminen sekä ehtyvät veroroposet eivät olisi kannatelleet pelastuslaitoksia enää vuosikymmentä pidempään.
Vaikka muutos oli tarpeen, ei liittoa solmittu pelastustoimen omista tarpeista. Pelastustoimen suurimmat ongelmat liittyvät päätoimisen ja sopimushenkilöstön riittävyyteen, pelastustoiminnan toimintavalmiuteen, ympäristövahinkojen torjuntaan sekä väestönsuojeluvalmiuteen. SOTEn kanssa avioliittoon asteltiin nyt käytännössä siitä syystä, että palokunta on perinteisesti hoitanut monella alueella ensihoitopalvelua. Tästä perinteestä haluttiin pitää tiukasti kiinni eikä uudistusta tehty omilla ehdoilla. Kalliit ovat lanssin ajamisen kapiot.
Virkamiehen harras toive on, että seuraava pelastustoimen rakenteita muuttava peliliike tehdään pelastusalan tulevaisuutta rakentaen, ei menneisyyttä haikaillen. Vaalitaan niitä perinteitä sitten vaikka saunailloissa.
