Pelastustieto blogi 23.3.2021

Kahvipöytä vaatii tasa-arvoa

”Kuuluuko joku teistä Pelastustoimen naisverkostoon?”

Puheensorina lakkaa. Syntyy hiljaisuus, jossa vain yksittäiset kahvikupit ja niissä olevat lusikat pitävät ääntä.

”Öhrhm”, joku rykäisee.

Kahvinkeitin hörähtää kuin kiimainen ori, se vetää viimeiset vedet putkistoonsa.

”Taitaa tässä pöydässä kaikilla olla vääränlaiset vehkeet siihen verkostoon”, alan konkari sanoo.

”Ei ihan niinkään”, kissan pöydälle nostaja vastaa.

Palosisarukset saavat häneltä briiffin.

”Pelastustoimen naisverkosto edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa pelastustoimessa ja tekee pelastustoimea houkuttelevammaksi toimintakentäksi naisille…” 

Briiffi katkeaa siihen. Se kirvoittaa konkarin keskusteluhalut.

”Kun alalle tulee naisia, niin jo valmistellaan sitä ja tätä. Kyllä nyt puhutaan työhyvinvoinnista ja henkisestä jaksamisesta, toisin oli 80-luvulla. Miesten on täytynyt vain soveltua alalle, koska portilla on se kuuluisa jono. Pääseeks naiset sen jonon ohi?”

Briiffin aloittaja ilmoittaa jatkavansa aloittamansa asian loppuun:

”Naisverkoston kontaktipiste on kansainvälinen Women in Fire and Rescue Services -järjestö, joka edistää ja tutkii naisten asemaa pelastustoimessa. Pelastustoimen naisverkosto on tarkoitettu kaikille pelastustoimessa toimiville henkilöille, sukupuoleen katsomatta, jotka haluavat olla mukana edistämässä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pelastustoimessa.”

”Mitä helvetin tasa-arvoa se on, jos asiaa hoidetaan vain naisten asiaa edistämällä? Toi on niin iso kusetus, että jos johonkin, niin tohon pitäisi ay-liikkeen puuttua. Tässä käy niin, että kohta miehet levittää punaista mattoa asemalla, jotta korkokenkien on sitä myöten hyvä astella”, kitkeräilmeinen konkari sanoo.

”Kyllähän tänne naiset mahtuu. Siinä ne hoitavat pelastajan hommat kuin muutkin”, palokersantti liennyttää, mutta angstia on vaikea kääntää.

”Joo, joo, mutta ei mitään erivapauksia. Jos tätä alaa kehittää siten, että kaikessa ajatellaan ensin vähemmistöä ja vasta sitten enemmistöä, jos aikaa jää, niin ei siinäkään mitään järkeä ole.” 

Briiffin aloittaja ei vielä ole ehtinyt päästä siihen, mistä hän alun perin halusi kertoa, nimittäin Pelastusalan naiset ry:n Facebook-päivityksestä. Siinä yhdistys paheksuu alan miesvoittoista nimikkeistöä, jossa vilisevät palo-, kesä-, heitto-, prossa- ja sammutusmiehet, vaikka niille olisi parempiakin ilmaisuja.

”Mun mielestä tämä marmatus vähän ontuu”, briiffin aloittaja sanoo.

”Totta. Menee aikaa, että palomiehelle keksitään sellainen nimike, jota kaikki alkavat saman tien käyttää. Ja alan slangi taas kehittyy siksi, että viralliset nimet ovat yleensä sellaista jargonia, ettei niiden keksijätkään osaa niitä käyttää”, palokersantti sanoo.

”Toki noinkin, mutta mun mielestä päivitys ontuu siinä, että on Pelastusalan naiset ry, joka valittaa, että pitäisi päästä eroon mies-nimikkeistä. Siinä haiskahtaa vastakkainasettelu. Miten vuonna 2015 on voitu perustaa Pelastusalan naiset ry, kun koko ajan halutaan sukupuolineutraaliutta. Toi nimi ei tue yhdenvertaisuutta tai sukupuolineutraaliutta millään tavoin. Sata vuotta sitten nimi olisi ollut hyvä, mutta ei enää 2010-luvulla”, briiffin aloittaja sanoo.

”Tamperelaiset ovat ratkaisseet tämänkin ongelman hienosti. Siellä niillä on se Tulikettu. Ei tule kenellekään paha mieli”, konkari irvistää vielä kerran. 

Palokersantti kehottaa kaikkia juomaan kahvia välillä, ettei se jäähdy.

Teksti: Marko Partanen

Kuvitus: Mika Latvanen

Lue lisää