"Joku idea tähän työhön olisi löydettävä", tuumasi Jare Kemppainen palotarkastuspöytäkirjaa täyttäessään.
Käsillä tekeminen oli aina ollut se juttu Kemppaiselle. Kun hän haki 30 vuotta sitten Valtion palo-opistoon Otaniemeen, ainoastaan action oli mielessä. Ei silloin puhuttu, eikä olisi tullut mielenkään puhua työurasuunnittelusta. Mitä sitten teen, kun en enää action-hommiin pystykään?
Nyt se hetki on koittanut Jare Kemppaiselle.
Tietokonekin oli viisikymppiselle aika outo kapistus. Ainakin sen monenkirjavat ohjelmat, joita pitäisi osata nyt pyörittää.
Jostain pitäisi nyt ammentaa motivaatio uuteen työhön. Turvallisuusviestintään. Nyt pitää tutustua ja täyttää erilaisia tarkastuspöytäkirjoja. Yrittää ajatella, että nyt saan viedä vuosikymmenien osaamistani muiden hyödyksi. Mutta ei hitto, ei se siltä tunnu.
Ei edes suuren monikansallisen yrityksen palotarkastusta tehdessä ja nyt sen antia ylös kirjoittaessa. Joku idea tähän työhön olisi löydettävä. Eikä esimieheltäkään suuntaviivoja oikein ole saanut.
Turvallisuusviestintätiimin tytöt ovat alkushokin jälkeen osoittautuneet oikein mukaviksi työkavereiksi. Eikä Hanskin, Enskan tai Raunon tapaaminen oli enää tuntunut yhtä kipeältä kuin viikko pari sitten. Nyt vain pitäisi löytää polte tähän uuteen työhön.
Pelastustiedon toimitus kirjoittaa vuorotellen kesäistä jatkotarinaa. Osa 3 tulossa ensi viikolla!
