Mirja lyöttäytyi Jaren seuraan.
Oak Barrelissa Jare tilasi ison tuopin ja asettautui istumaan mukavasti baarijakkaralle, josta näki loppumattomana virtana ohitse haahuilevat ihmiset. Heitä oli mukava tarkastella. Oman pikkukaupungin raitilla harvemmin kulki tällaista väkimäärää kerralla. Ja vielä hurjemmaksi ruuhka muuttuisi, jahka hän saapuisi perille. Olikohan tämä nyt oikea ratkaisu, järkevä ääni Jaren päässä kysyi.
Leena oli innoissaan tentannut Jarelta tarkan saapumisajan, vaikka tämä olisi halunnut pitää sen iloisena yllätyksenä. Minea puolestaan oli ihmetellyt kovasti isänsä äkillistä matkustusintoa, ja tyytynyt antamaan kämppänsä osoitteen. ”Ota taksi, se on ihan helppoa”, tytär oli rohkaissut.
Leena odottaisi häntä siis Heathrow’n kentällä heti saapuvien portilla, Minea, toivottavasti, asunnollaan.
Jare siemaisi suuren kulauksen oluestaan. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa äänen: ”Onko tämä paikka vapaana?” Hän kääntyi, ja mitä näkikään: Mirja! Hänen ensimmäinen romanssinsa heti sotkuisen eron jälkeen, tai oikeammin yksi syy eroon.
”Ihanaa nähdä täällä joku tuttu! Olen niin lentopelkoinen, että tarvitsen jonkun pitämään kädestä”, Mirja hihkaisi ja istui pyytämättä Jaren viereen. Hän kopautti salmarishotin Jaren eteen ja kippasi oman juomansa alas kurkusta.
”Huh, kun teki hyvää! Minä olen menossa Lontooseen, minnekäs sinä?”
Pelastustiedon porukka kirjoittaa vuorotellen kesäistä jatkotarinaa. Osa 10 tulossa ensi viikolla!