Paloaseman aamukahvipöydästä puuttuu jotain. Vaikka kahvi tuoksuu lupaavasti, niin ylipalomiestä siellä ei näy. Puute aiheuttaa kummastelua, sillä yleensä ylipalomies on nostolavamukinsa kanssa kahvilla ensimmäisenä.
Paloesimies lähettää kesämiehen asialle.
”Käy tarkistamassa ylipalomiehen leposija, ettei siitä ole tullut sen viimeinen.”
Kesämies tekee työtä käskettyä. Vesiperä.
”Ei kai se perkele ole lähtenyt punttikselle?” esimies manaa.
Ei ole. Ylipalomies astelee kaikkien yllätykseksi toimiston suunnalta.
”Mitä se tuolta tulee? Konttorille se on tähän asti mennyt vain, jos se on tarvinnut kottia.”
Ylipalomies ei kuitenkaan ole rahaton, eikä edes seonnut, vaikka hänen kasvojaan koristaakin sairaalloinen hymy.
”Kävitkö laittamassa päällikön tuolille kanamunan, vai mikä hymyilyttää?” esimies tiedustelee.
Ylipalomies ei sano hämmentyneelle seurueelle mitään, vaan hän antaa tekojensa puhua puolestaan. Ylipalomies jakaa jokaiselle työkaverilleen itse tekemänsä kortin. Hän on piirtänyt tervehdyksiinsä kukkasen ja kirjoittanut niihin kiitos- ja kannustuslauseita.
Paloesimies lukee oman korttinsa. ”Kiitos sinulle esimies, kun olet joustava ja kaikin puolin reilu.”
”Mitä vittuilua tämä on?” hän kysyy.
”Mutta sähän oot sellainen.”
”Haista sinä paska. Juo kahvisi, niin keksin sulle jotain mukavaa puuhaa.”
Säiliökuskin korttiin on kukkasen viereen tekstattu seuraavasti: ”Kiitos sinulle erinomainen työntekijä. Olet energinen, sähäkkä ja aktiivinen. Tsemppiä!”
”Toi osui kyllä naulan kantaan”, esimies nauraa.
”Suksikaa kuuseen, molemmat”, kiitelty yksikönkuljettaja sanoo.
Esimies on jo odottavalla kannalla. ”Mitä sulla lukee?” hän kysyy ja katsoo höökin kuskia, joka alkaa tavata ääneen:
”Iso kiitos erityisen ahkeralle työmiehelle. Ilman panostasi pelastustoimen olisi vaikea pärjätä.”
Koko pöytäseurue röhähtää nauruun. ”Tosta kun jättää vittuilun pois, niin jäljelle vain huonosti piirretty kukka”, säiliökuski sanoo.
”Älä nyt, mä yritin piirtää mahdollisimman kauniin kukkasen, ja vain sulle.”
”Joo, joo, mutta tolla sykeröllä et kyllä pääse jääkaapin oveen.”
”Sykeröllä! Se on ruusu. Ja sitä paitsi kyllä mä oon oikeesti sitä mieltä, että sinä olet ahkera.”
”Tohon sä et usko itsekään”, kortin saaja toteaa.
”Sä sanoit ton”, tekijä vastaa.
Höökin kuski löytää aineettomasta lahjastaan muutakin kommentoitavaa. ”Miks mun kortti on vaakatasossa, kun muilla on pystykortit?”
”Mä oon huomannut, että sä niin tykkäät siitä vaakatasoasennosta.”
”Miten voi yksi mies keksiä näin lyhyessä ajassa näin paljon kiusaa?”
”Nyt keksitään tolle kortinpiirtäjälle joku sopiva rangaistus. Näin kovaa työpaikkakiusaamista ei palokunnassakaan olla nähty sitten 80-luvun”, säiliökuski sanoo.
”Älkäähän nyt, lainasin idean HUS:n aineettoman palkitsemisen menetelmästä.”
”Nyt puhut paskaa. Eihän tällaista voi olla olemassakaan. Eihän siitä tule kuin sanomista”, esimies sanoo.
”Toi on aika vaarallista puhetta. Kyllähän ne nyt sairaalassa tietää, mikä on ihmiselle terveellistä.”
Teksti: Marko Partanen
