Häke 112 - Näkymätön auttaja -kirja vie lukijan hätäkeskuspäivystäjän pään sisään seuraamaan, kuinka syntyy ammattitaitoinen, nopea ja oikea ratkaisu.
Millä ihmeellä hätäkeskuspäivystäjä leipoi tästä keikasta kiireellisen? Eihän tämä keikka ole aivohalvausta tai suurta rakennuspaloa nähnytkään. Niin taas kuivui tämäkin elvytys kasaan. Nämä lauseet voivat hyvinkin olla peräisin ensihoitajan tai pelastajan suusta. Seuraavassa hetkessä hätäkeskuspäivystäjä kuulee luureistaan kyllästyneet äksvitoset. Tangentin noston jälkeisiä ihmettelyjä hän ei kuule, mutta voi arvata ne lähes sanatarkasti.
Häke 112 Näkymätön auttaja -kirjassa ensihoito- ja pelastusyksiköiden ikuiset ihmettelyt saavat luonnollisia selityksiä. Samalla kun erikoiset tapaukset tulevat luonnollisiksi, herää kysymys: Miten ihmeessä arviot pääsääntöisesti osuvat kohdalleen? Tai miten ihmeessä tuokin potilas päätyi oikean avun piiriin.
Kirjan ovat kirjoittaneet pitkän hätäkeskus- ja poliisiuran tehnyt Pekka Heikkinen yhdessä entisen ensihoitajan, nykyisen rikoskirjailija Heidi Holmavuon kanssa.
artikkeli jatkuu
Tarina etenee Heikkisen uran mukaisesti. Erityisesti se kertoo työstä hätäkeskussalissa, mutta lukija pääsee Heikkisen matkassa myös poliisin tehtäville. Niistä savolaistaustainen poliisi muistelee lämmöllä tilannetta, jossa hän hoiti yksinään Helsingin keskustassa tapahtuneen mielenosoituksen. Toinen poliisityön tapaus opettaa hänelle kantapään kautta, että huutaminen ei kannata. Mitä Heikkinen on uransa aikana oppinut, sen hän käy läpi Heidi Holmavuon kanssa kirjoittamassaan kirjassa.
Jännintä teoksessa on, kun Pekka Heikkinen ottaa lukijan mukaan hätäpuhelun aikaiseen ajatustenjuoksuunsa. Hän heittäytyy tilanteeseen, työskentelee kuulemansa perusteella ja on jatkuvasti askeleen edellä. Hätäkeskuspäivystäjän puhelun aikainen pohdinta avaa problematiikkaa, jossa kaksi toisilleen tuntematonta löytävät sokkona luottamuksen ja vievät yhdessä asian maaliin. Puhelua käsittelee virkamies, joka sekin on ihminen, jolla on tunteet. Joskus asiat resonoivat mielessä jo puhelun aikana, mutta tunteet laitetaan sivuun ja puhelu etenee. Hätä ei jouda odottamaan. Toisinaan osa kysymyksistä jää ilman vastausta, mutta ratkaisu on kaivettava omatunnon ja oikeustajun syövereistä. Vaikka päivystäjä ei saa ratkaisunsa taakse lakipykälää tai ohjetta, on hänen voitava elää omien päätösten kanssa. Ehkä juuri siksi oleelliseen rooliin nousee puheluiden jälkeinen pohdinta.
Kerran Heikkisen hätälinjalta kuului vain muminaa, mikä herätti heti hänen epäilynsä. Hän keksi esittää potilaalle kysymyksiä, joihin saattoi vastata kyllä tai ei. Sitten hän neuvoi soittajaa ääntelemään, kun vastaus on kyllä ja olemaan hiljaa, kun vastaus on ei. Lopulta potilas kuljetettiin sairaalaan Heikkisen tekemän riskinarvionmukaisesti kiireellisenä aivohalvausepäilynä.
”Se oli mahtava puhelu puhekyvyttömän miehen kanssa”, Heikkinen kirjoittaa kirjassaan.
Hän toteaakin, että toisinaan hiljaisten puheluiden vähissä sanoissa voi olla paljon merkitystä, ja että sellaisten puheluiden dramaattisuus piilee nimenomaan hiljaisuudessa. Vastaavan kaltaiset kiteytykset ovat kirjan mieleenpainuvinta antia. Oivaltavien kiteytysten jäljet johtavat varmaankin sylttytehtaalle – hätäkeskuspäivystäjätyöhön, jossa varsin moninaisesta informaatiosta on pystyttävä nopeasti kiteyttämään asian ydin.
Vuoromestarina Pekka Heikkinen tarkkailee edessään olevaa hätäkeskussalia ja sen pöytiin asettuneita päivystäjiä. Kun päivystäjän ryhti nousee ja ääni terävöityy, Heikkinenkin valpastuu. Mitä sieltä on tulossa, tarvitaanko lisää toimenpiteitä? Suomen historian pahin liikenneonnettomuus Konginkankaan bussiturma opetti hänelle sen, että hätäkeskuksessa mikään ei ole mahdotonta, eikä mikään saa tulla yllätyksenä.
Hätäpuheluskaalan toisessa päässä ovat ne ihmiset, jotka tarvitsevat apua, mutta eivät halua tulla autetuiksi, silti päivystäjälle jää vastuu yrittää. Työssä tasapainoillaankin ihmisten tunteiden, ohjeiden, vastuun ja intuition välillä. Harmaallakin alueella liikuttaessa on mielen oltava kirkas.
Ääni on hätäkeskuspäivystäjän työkalu, se pysyy linjalla pokkana. Joskus ääni alkaa väristä, katse kääntyy alas ja käsi jää hiirelle korostetun pitkäksi aikaa. Se on merkki ihmisyydestä. On tullut hetki, jossa raja on ylitetty. Linjoilla operoivat viileät virkamiehetkin ovat ihmisiä. Kun heitä riittävästi kohdellaan huonosti, hekin menevät rikki. Työhuolien lisäksi jokaisella päivystäjillä ovat myös siviilihuolensa. Pekka Heikkiselläkin oli jatkuvasti tilanne päällä myös kotona. Onneksi nykyään päivystäjän työssä kertyvään kumuloituvaan stressiin voidaan puuttua monella tavoin.
Seuraavassa työvuorossaan päivystäjä asettuu taas suojattuun piilopaikkaansa, jossa kukaan muu kuin kollegat eivät näe häntä. Soittajien kohdalla näin varmaan onkin hyvä, mutta kentällä työskentelevien viranomaisten tapaamisesta saattaisi olla hyötyä, sillä näkymättömyys etäännyttää.
Siksi onkin erikoista, että hätäkeskuspäivystäjät eivät koskaan harjoittele yhteisissä harjoituksissa muiden viranomaisten kanssa. Silti he hoitavat oman osansa jokaisesta oikeasta ensihoidon, pelastuksen, poliisin, Rajavartiolaitoksen, sosiaalitoimen ja Tullin hälytystehtävästä.
Häke 112 Näkymätön auttaja on monisyinen paketti. Sen lisäksi, että teos avaa oven hätäpuheluiden käsittelyyn, maallikko voi saada siitä arvokkaita ohjeita hätätilanteiden varalle. Kirja voi auttaa kentällä työskentelevää yhteistyökumppania ymmärtämään, miksi esitiedot eivät aina avaa tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Hätäkeskussalissa työskentelevä saattaa saada kirjasta vertaistukea siihen, minkälaisia asioita kollega pyörittelee mielessään vaikeilla hetkillä.
Tätä kirjaa voi suositella ihan kaikille, erityisesti niille, jotka ovat lukeneet hätäkeskuspäivystäjän työstä vain poikkeamaa kirkuvien lööppien perusteella. Perusteellinen ja oivaltava työ jää aina kertomatta, kun kohuvetoisessa maailmassa kiinnostavat vain ne tilanteet, joissa on syytä epäillä virhettä.
On hyvä, että Pekka Heikkinen ja Heidi Holmavuo kirjoittivat tämän kirjan. Hieno piirre teoksessa on se, että vaikka vastakkainasettelun aiheitakin on, niin teos ei osoita sormella ketään, vaan pyrkii ymmärtämään.
Häke 112 Näkymätön auttaja -kirjan on kustantanut Docendo vuonna 2026.
Teksti Marko Partanen
Kuva Helmi Partanen
