Pelastustieto blogi 2.9.2019

Koulutuksen kehittäminen ei voi enää odottaa

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
mirafoni112@gmail.com

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com

Pelastusalan koulutuksen kehittämishankkeen loppuraportti valmistui helmikuussa 2018. Siinä määriteltiin erilaisia vaihtoehtoja sille, miten toimialamme koulutusta tulisi kehittää. Raportista keskusteltiin hetki, mutta sittemmin onkin ollut hiljaista. On odotettu uutta pelastusylijohtajaa ja hänen linjauksiaan, sitten uutta eduskuntaa ja hallitusohjelmaa. Loppuraportista tuntui olevan niin suuria näkemyseroja, että alan koulutuksen kehittämisen suhteen on parempi hiljentyä ja heittäytyä passiiviseksi. Lisäksi rahoituskin tälle kaikelle on löydyttävä.

Tällä hetkellä pelastusalan koulutuksen kehittämisessä eletään aika lailla kädestä suuhun. Pää pysyy juuri ja juuri pinnalla, mutta kovin pitkälle tulevaisuuteen tähtäävää ja suunnitelmallista kehittäminen ei ole. Helsingin pelastuskoulun tutkinto-oikeus lakkautettiin – pääkaupunkiseudulla ollaan huolestuneita pelastajakoulutuksen riittävyydestä ja Savon alueen vetovoimaisuudesta opiskelupaikkana. Ensihoitoon kaivataan vähintään lähihoitajakoulutustasoa. Hätäkeskuspäivystäjiä koulutetaan Hätäkeskuslaitoksen mukaan liian vähän.

Palopäällystökoulutuksen tutkinto-oikeuden siirryttyä Savonia-ammattikorkeakoululta Poliisiammattikorkeakoululle muuttui tutkintonimike insinööristä pelastusalan päällystötutkintoon (amk), mikä johti siihen, että tällä hetkellä koulussa olevat opiskelijat eivät täsmälleen edes tiedä, millaisiin jatko-opintoihin he ovat kelvollisia vai kelpaavatko he mihinkään. Aiemmin insinööritutkinnolla sai esimerkiksi DI-tutkinnosta hyväksilukuja. Pelastusopistolta odotetaan paljon, mutta resursseja annetaan vähän ja tietokin tuntuu kulkevan välillä Helsingistä Kuopioon hitaasti. Jos itse olisin rehtorina, olisi minulla varmasti stressitaso korkealla, mutta onneksi rehtorina on minua kylmähermoisempi Mervi Parviainen.

Voimme olla parhaita asiantuntijoita omalla toimialallamme, mutta muihin verrattuna koulutustason suhteen olemme täysin vastaantulijoita. Meillä päällikkötason tehtäviin vaaditaan yleensä vain amk-tutkinto, korkeampi koulutus katsotaan eduksi. Vaikkapa sote-maailmassa ylempi korkeakoulututkinto on perusedellytys päällikkötasolla. Meidän on myös muutettava omaa ajatusmaailmaamme ensihoidon suhteen: aiemmin sairaankuljetus oli yksi toimialamme osa, sittemmin se on kehittynyt aivan omaksi toimialakseen ja sille toimimme palveluntuottajana.

Jos minä saisin päättää, alkaisin kehittää pelastustoimen koulutusta täysin puhtaalta pöydältä. Loppuraportista on jo kulunut aikaa. Miettisin lähtökohdat täysin uudelleen, oman toimialan tarpeet edellä samalla määritellen ensihoidon aseman. Koulutuspolkujen tulee olla myös selviä ja korkealle tähtääviä. Nyt viljeltäviä siemeniä niitetään myöhemmin toimialaamme eteenpäin vievänä voimana. Ennen kaikkea lakkaisin odottamasta erilaisia asioita, konsensuksen löytämisen voi aloittaa vaikka heti. Kuinka kauan ja mitä vielä siis odotetaan?

Mira Leinonen