Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.
Hallitus päätti elo–syyskuun taitteessa pidetyssä budjettiriihessä myöntää 600000 euroa siihen, että Pelastusopisto on valmis jopa kaksinkertaistamaan koulutustuotantonsa vuodesta 2024 eteenpäin. Varsinaiseen koulutusmäärien nostoon ei ensi vuodelle esitetty rahaa. Samaan aikaan pelastustoimen koulutuksen uudistamishanke päättyy tämän vuoden loppuun. Jatko on poliitikkojen, ministeriön viranhaltijoiden ja opiston käsissä.
Ensinnäkin koulutuksen uudistamisesta – hanke on syntynyt tarpeesta ja sivusta seuraten hankkeessa on myös onnistuttu mielestäni vastaamaan siihen isoon tavoitteeseen, joka hankkeelle asetettiin. En ehkä itse tunnista niitä välittömiä tarpeita, joiden vuoksi pelastajatutkinnon tulisi olla ammattikorkeakoulututkinnon tasoinen, mutta Markus Viitaniemi avasi perusteita kyllä Pelastustiedon blogitekstissään 2.9.2022 hyvin. Mutta olipa pelastajan tutkinto vastaisuudessa AMK-tasoinen tai erityisammattitutkinto, päätökset tulevasta koulutuksesta tehdään joka tapauksessa seuraavalla hallituskaudella, koska vuodenvaihteessa uudistushankkeen päättyessä ollaan enää kolmen kuukauden päässä seuraavista eduskuntavaaleista.
Koulutuksen sisällöllisen uudistamisen lisäksi on tuhannen taalan kysymys, miten pelastajapulaan vastataan. Poliittisia päättäjiä ja sellaiseksi ensi vaaleissa pyrkiviä jututettaessa kannattaa muistuttaa suunnitelmista tuplata pelastajakoulutuksen määrä. Tavoitteen kannalta harmillisesti hetki on epäonninen merkittävälle julkisten menojen lisäykselle, jota pelastajakoulutuksen lisääminen edellyttäisi. Kokoomuksesta on gallupien perusteella tulossa hallituksen tunnustelijapuolue, ja puolue on ollut suorasanainen jopa miljardien menoleikkauksista. Tässä ajanhetkessä lisäraha on varmasti poikkeuksellisen tiukassa.
”Sopimuspalokuntien elinvoimaisuudesta on entistäkin tärkeämpää pitää tässä hetkessä huolta.”
Tämä tarkoittaa, että tarve pelastajakoulutuksen lisäämiseen on perusteltava erityisen huolellisesti ja on osallistuttava julkiseen keskusteluun aktiivisesti. Olisi myös hyvä, jos jotain vaihtoehtoisia purkkaratkaisuja olisi vähän hahmoteltuna. Palkataanko tehtäviin epäpäteviä? Annetaanko hyvinvointialueille mahdollisuus toteuttaa halutessaan omalla rahalla alueellista koulutusta? Voiko ja haluaako Pelastuskoulu lisätä koulutustuotantoaan? Onko laitoksilla keinoa pidentää työuria niiden loppupäästä?
On myös sanomattakin selvää, että sopimuspalokuntien elinvoimaisuudesta on entistäkin tärkeämpää pitää tässä hetkessä huolta. Jotkut ovat väläytelleet ratkaisuna ensihoidon tuottamisen vähentämistä, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että se olisi pelastustoimen yhteiskunnallisen tehtävän, osaamisen ja ihmisten palveluiden kannalta vääränsuuntaista kehitystä. Paras vaihtoehto olisi, että toimiala onnistuu vaikuttamaan päätöksentekoon niin, että poliittinen tahtotila ja rahoitus koulutuksen tuplaamiseen löytyy.
Sami Kerman
