Pelastustieto blogi 7.3.2019
Facebook (11)

Kun väestön varoittamisesta tuli hyväosaisten etu

Johanna Franzén.

Johanna Franzén.

Maanantai 11. helmikuuta 2019 oli Suomessa hyvin surullinen päivä. Silloin Hätäkeskuslaitos suoritti ensimmäistä kertaa vaaratiedotekokeilun älypuhelimiin 112 Suomi –mobiilisovelluksen kautta. Samalla siirryttiin lopullisesti aikakauteen, jossa myös vaaratiedotteiden saamisesta on tullut Suomessa hyväosaisten etu.

Alueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtäväksi on annettu pelastuslaissa väestön varoittaminen vaara- ja onnettomuustilanteissa sekä siihen tarvittavan hälytysjärjestelmän ylläpito (Pelastuslaki 27 §). Käytännössä pelastustoimi ei ole kehittänyt tätä pelastuslaissa mainittua peruspalveluaan talvisodan jälkeen lainkaan.

Väestön virallinen varoittaminen Suomessa perustuu edelleen katoilla oleviin torviin ja radiosta tulevaan vaaratiedotteeseen, joka tarvittaessa saadaan myös televisioon. Muualla maailmassa on menty eteenpäin asiassa huikein harppauksin. Useissa maissa vaaratiedotteet ja muut tärkeät viranomaistiedotteet saadaan syötettyä pakkosyötöllä älypuhelimiin halutulle alueelle jokaisen alueella olevan heti luettavaksi.

Olen työskennellyt kohta kahdeksan vuotta pelastusalalla, ja koko tämän ajan on huhuttu ”työryhmistä”, jotka työskentelevät pelastustoimen johdolla väestön varoittamisen kehittämisen parissa. Nämä työryhmät ovat verrattavissa vapaamuurareiden toimintaan: niiden olemassaolosta supistaan, mutta kukaan ei tiedä kuka näihin työryhmiin kuuluu, kuka niitä ohjaa, mikä niiden toimeksianto on eikä niiden toiminnasta koskaan kerrota julkisesti mitään. Työryhmien toimikausi vaikuttaa olevan myös melkoisen pitkä, koska ainakaan viimeiseen kahdeksaan vuoteen ei mitään kehitystä ole käytännössä tapahtunut.

Digitalisaation kärkimaa Suomesta on tullut väestön varoittamisen kehitysmaa.

Kun aukko jää, se täytetään – Hätäkeskuslaitos ja Yle ovat tehneet hienoa työtä ”lisäpalveluilla”

Kun pelastustoimi on jäänyt asiassa (talvisodan aikaisiin) telineisiin, ovat muut toimijat lähteneet aktiivisesti kehittämään vaaratiedottamisen ”lisäpalveluita”: itselleni ovat jo jonkin aikaa tulleet koko valtakunnan vaaratiedotteet sekä älypuhelimeen että älykelloon Yle Uutisvahti –mobiilisovelluksen kautta. Hätäkeskuslaitoksen erinomaisella 112 Suomi -sovelluksella saman palvelun saa jatkossa myös alueellisesti kohdennettuna.

Jotta kansalainen Suomessa saa vaaratiedotteet älypuhelimeensa, hänen tulee kuitenkin olla tiedostava ja aktiivinen digiosaaja. Vaaratiedotteen saaminen älykelloon edellyttää median seuraamista, asiasta kiinnostumista ja aiheeseen paneutumista. Lisäksi tarvitaan riittävän nykyaikainen puhelin ja hyvät digitaidot.

Kun itse asensin 112 Suomi –sovelluksen vaaratiedoteominaisuutta puhelimeeni, se edellytti sovelluksen päivittämistä ja useiden eri asetusten ja paikannusominaisuuksien säätämistä. Pidän itseäni kohtuullisen hyvänä digikäyttäjänä, mutta silti vaaratiedotteen saamisessa puhelimeen oli vaivaa. Moni muukin tottunut digikäyttäjä kyseli sosiaalisessa mediassa apua asiaan.

Se, että pelastustoimi ei ole kehittänyt väestön varoittamisen peruspalvelua yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden näkökulmasta, on iso arvopäätös. Päätös on nyt johtanut siihen, että Suomessa vaaratiedotteiden saaminen ei enää ole tasa-arvoista.

Jos omaat hyvät ja toimivat digitaaliset välineet, sinulla on hyvät digitaidot ja olet kiinnostunut ja innostunut turvallisuusasioista, saat vaaratiedotteet näppärästi puhelimiisi ja olet hyvässä asemassa jos jotain tapahtuu. Yhteiskunnan heikompiosaisten tulee tyytyä jatkossakin radioon ja katoilla oleviin torviin. Siltikin juuri nämä heikompiosaiset ovat niitä, jotka eniten apua erilaisissa kriisitilanteissa tarvitsevat.

Pelastusalan yhdessä sovitut arvot ovat inhimillisuus, ammatillisuus ja luotettavuus. Tulisiko tähän listaan lisätä jatkossa myös tasapuolisuus?

Johanna Franzén

Viestintäpäällikkö
EKTURVA pääsihteeri

Etelä-Karjalan pelastuslaitos