Ensihoitaja saapuu kalustohallin suunnalta höyryävien kahvimukien pöytään.
”Mistä kaukaa kippeidenkiikuttaja saapuu”, ylipalomies utelee.
”Terveisiä mielenterveystehtävältä.”
”Oliko koetuksella oma vai potilaan mielenterveys?”
”Molemmat. Oma ehkä enemmän. Se Tampereen malli olis kyllä mainio ja tännekin toivottu.”
”Mikä?”
”No se, että olisi kokonaan oma yksikkö, joka on erikoistunut mielenterveystehtäviin.”
”Ai siellä on sellanen.”
”No ei ole enää. Se oli vain kokeilu, mistä tuli hyvät tulokset, mutta pantiin kuitenkin jäihin. Katsottiin varmaankin vaan sitä, mitä se maksaa, mutta ei sitä, mitä se hyödyttää.”
Nuorempi pelastaja alkaa lääppiä puhelimensa ruutua. Muutamalla pyyhkäisyllä löytyy A-Studion uutisklippi TikTokista. Ääneen pääsee sosiaali- ja terveysministeri, joka kommentoi hallituksen kehysriihen säästöjä. Nuorempi pelastaja vääntää puhelimensa volume-nupit kaakkoon ja ministeri antaa palaa ilmaisena uusintana koko kahvipöytäyleisölle:
”Haluaisin kommentoida tätä mielenterveyspotilaiden hoitoa. Meillä on aina mahdollista päästä kiireelliseen hoitoon. Meillä on kiireellisiä hoitopalveluja. Meillä on satakaksitoista, mihin voi soittaa, jos on hätä. Aina löytyy apua, jos kiireellisesti tarvitsee. Ei ole mitään hätää.”
”Siinä kuulit. Ei tässä mitään mielenterveysambulansseja tarvita, kun meillä on satakaksitoista, johon voi soittaa eikä meillä sitä paitsi ole mitään hätää”, nuorempi pelastaja vetää omat johtopäätöksensä.
”Uskottava se on, kun uskottava ministeri niin sanoo”, ylipalomies säestää.
”Toi haastattelu oli kyllä ministeriltä pohjanoteeraus. Siitä sai vaikutelman, että ministerillä ei asiat välttämättä ole oikein hallussa.”
Ylipalomies löytää asiasta toisenlaisen näkökulman.
”Jos se onkin niin, että sä oot pudonnut kyydistä. Sä oot kuitenkin vain veivannut tota pakettiautoa parikyt vuotta, ja jos oikein ymmärrän, sen enempää ajattelematta.”
”Onhan se mahdollista, että olen ulkona mutta sitten meitä on ministerin kanssa kaksi.”
”Mun mielestä yksittäisen rivimiehen, korjaan rivihenkilön, on jo vähän vaarallistakin arvostella ministeriä, jolla on kuitenkin se viimeinen tieto.”
”Vaarallista tässä on ainoastaan se, että jos tuollaisia laukoville ihmisille annetaan oikeasti valtaa päättää terveydenhuollosta”, ensihoitaja puhisee.
”Älä hermostu. Pidä vaan asiat asioina. Älä mene henkilöihin. Politiikassa tappelevat vain asiat, eivät ihmiset”, ylipalomies höystää.
”Jostain ne asiatkin kuitenkin tulee. Toivottavasti ei lampaanpäästä. Vai meinaatko, että ne tipahtaa eduskuntatalon katosta ja sitten ne kaks alkaa tapella ja antaa lausuntoja niistä.”
”Tarvitsetko defusingia?” ylipalomies tarjoaa.
”En. Sun antama vertaistuki riittää henkiseksi huolloksi vallan mainiosti.”
Teksti Marko Partanen
Piirros Mika Latvanen
