Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Hyvinvointialueiden toinen toimintavuosi on kääntymässä loppupuolelle ja ensi vuoden talousarviovalmistelut ovat parhaillaan käynnissä. Taloustilanne hyvinvointialueilla on vaikea, ja valtaosalla pelastuslaitoksista on käsissään isot säästötalkoot muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Hyvinvointialueiden rahapula on nostanut jälleen keskusteluun pelastustoimen valtiollistamisvaihto-ehdon. Erityisesti kentän suunnasta on kuulunut valtiollistamisen puolesta puhuvia kannanottoja useammasta suusta. Pelastusjohtajat (allekirjoittanut mukaan lukien) ovat kuitenkin toista mieltä ja katsovat, että hyvinvointialueet tarjoavat hyvän pohjan pelastustoimen palvelujen tuottamiseen yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa.
Samaan aikaan, kun osa pelastustoimen väestä haikailee valtiolle, on valtakunnan politiikassa nostettu toistuvasti esiin hyvinvointialueiden yhdistäminen ja niiden vähentäminen. En usko, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista korjaisi vallitsevia taloudellisia haasteita, puhumattakaan palveluiden parantumisesta. Täällä harva-alueella olemme saaneet seurata, miten valtiollisten toimijoiden kuten poliisin ja rajavartion resursseja on vuosien saatossa vähennetty ja palveluverkkoa karsittu. Poliisin toimintavalmiusaika Itä-Suomessa on maan pisin ja esimerkiksi Ilomantsissa poliisia saa odotella keskimäärin 44 minuuttia. Pelastustoimessa apua saa Ilomatsissa ja vastaavissa taajamissa alle 10 minuutissa, koska meillä on kattava asemaverkosto sekä paikallista pää- ja sivutoimista pelastushenkilöstöä.
”Nyt tarvitaan aikaa ja työrauhaa.”
En kuitenkaan täysin sulkisi valtion ovea tulevaisuudessa erityisesti siinä vaiheessa, jos alueita harkitaan yhdistettävän. Molempia vaihtoehtoja mietittäessä on syytä huolellisesti selvittää, mitä lisäarvoa mahdolliset uudet organisaatiomuutokset toisivat alalle, sen palveluille ja henkilöstölle, sopimuspalokuntatoiminnalle, turvallisuusviranomaisten yhteistyöhön sekä ennen kaikkea asukkaille. Ja mitä tässä yhteydessä menetettäisiin? Ainakin päätöksenteko karkaisi molemmissa vaihtoehdoissa kauemmaksi ja tulisi kasvottomammaksi, mitä en näe eduksi pelastustoimen lähipalvelujen säilyttämiselle ja ihmisten turvallisuudelle. Nykyiset itsehallinnolliset hyvinvointialueet ja alueellinen demokratia turvaavat lähipalveluita, koska päätöksenteko on lähellä asiakkaitamme.
Selvitysten aika ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, joten maltti on nyt valttia. Hyvinvointialueet pystytettiin ennätysajassa ja toiminnan käynnistyminen vie aikaa. Saatavat hyödyt ovat ulosmitattavissa vasta myöhemmin, ja valitettavasti jatkuva säästäminen on vienyt painopistettä palveluiden ja yhteistyön kehittämiseltä, missä näen vielä paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Nyt tarvitaan aikaa ja työrauhaa, sitä toivon niin pelastustoimen väeltä kuin valtakunnan päättäjiltä.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 6/2024.
