Aurinko laskee tunturin taa – paluu burnoutin syövereistä

Sodankylässä asuva ensihoitaja Kanerva Jääskeläinen paloi loppuun unelma-ammatissaan, eikä sairauslomansa jälkeen kyennyt palaamaan työhön. Hän päätti tehdä luontoharrastuksestaan uuden ammatin ja ryhtyi seikkailu- ja matkailuvaikuttajaksi. Vuosien jälkeen hän löysi todellisen itsensä ja uskaltautui siten myös takaisin ensihoitoon, mutta vain keikkailemaan tai harrastajaksi, kuten hän itse sanoo.
”Olen tehnyt harrastuksestani työn ja työstäni harrastuksen”, Kanerva naurahtaa.

Hän on lapsesta asti harrastanut partiota ja sen rinnalle tuli yläasteikäisenä myös vpk-toiminta. Viimeistään siitä lähtien kiireellä ohitse ajaneet hälytysajoneuvot alkoivat kiinnostaa yhä enemmän.
”Tajusin, etten ahdistu, vaikka jollekin on käynyt huonosti, päinvastoin mielenkiintoni heräsi. Mietin, että poliisi, palomies vai ensihoitaja. Lukiossa aloin valita aineita sillä silmällä, että minusta tulee ensihoitaja”.
Kanerva valmistui ensihoitajaksi ammattikorkeakoulu Arcadasta vuonna 2016.

Burnout

Vantaalta kotoisin oleva Kanerva teki ensihoitajan töitä monissa paikoissa, pisimmät pestinsä Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Uudellamaalla. Tie nousi pystyyn neljän vuoden jälkeen.
”Ensihoitajan työ oli sellaista, mitä olin odottanut, mutta en löytänyt työyhteisöstä omaa paikkaani, sain lopulta burnoutin ja jäin sairauslomalle.”

Syöttö lapaan

Kun sairausloma loppui, Kanerva tajusi, että ensihoitohommat olivat pois laskuista – niihin ei toistaiseksi olisi enää paluuta.
”Olin valmistunut viimeisen ensihoitajavuoteni aikana valokuvaajaksi, ja alkanut satunnaisten valokuvauskeikkojen lisäksi tekemään myös retkeilyyn, ulkoiluun ja matkailuun liittyvää somea”.
Idea someen syntyi rakkaudesta luontoon.
“Olin alkanut retkeilemään enemmän partion ulkopuolella, ja tajunnut miten iso merkitys sillä onkaan hyvinvoinnilleni”.
Samalla Kanerva huomasi, miten vähän ihmiset ylipäätään viettävät aikaa luonnossa ja miten vieraantuneita siitä yleisesti ollaan.
“Päätin, että somellani aion kannustaa ihmiset ulos, luontoon ja seikkailemaan”.
Noin puoli vuotta sen jälkeen, kun Kanerva oli alkanut tekemään somea, alkoi korona.
“Se sai ihmiset kiinnostumaan kotimaanmatkailusta ja luontokohteista Suomessa. Se oli kuin syöttö lapaan.”

”Mitä minä muille töitä teen”

Sairasloman jälkeen Kanerva löysi markkinointiteknologiaosaajakoulutuksen ja pääsi sen kautta työskentelemään markkinointitoimistoon Jyväskylään.
”Tajusin sinä aikana, että mitä minä muille alan töitä tekemään – teen vain itselleni”.
Kun koulutus päättyi kesällä 2021, Kanerva ryhtyi saman tien päätoimiseksi yrittäjäksi. “Valokuvasin ja aloin satsaamaan somekanavan kasvattamiseen.”
Samalla Kanerva alkoi hiljalleen viettää yhä enemmän aikaa Lapissa. Siellä ollessaan hän tajusi, että oli nyt täysin vapaa valitsemaan missä asuu.
“Siinä kohtaa Lappi tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.”
Koti löytyi lopulta neljän kuukauden etsinnän jälkeen Sodankylästä helmikuussa 2022.
”Noin 1,5 vuodessa pistin siis koko elämäni uusiksi”.

Luonnossa voi löytää itsensä

Lapin runsaissa seikkailumaastoissa Kanervalla oli parempi väylä pitää somesivuihinsa liittyvää agendaa esillä. Kanerva tajusi, että on hypättävä pois kaupunkien melusta ja kiireen tunnusta. Kaiken takana onkin se, että lähtee luontoon ja löytää oman luontonsa.
”Täällä on helpompaa, välittömämpää ja leppoisampaa. Luonto, tunturit ja hiljaisuus olivat lääke, jonka avulla aloin myös oikeasti toipumaan burnoutista.”
Kanervan mukaan seikkaileminen, matkailu ja luonnossa oleminen saa ihmisen helpommin kääntymään itseensä.
“Sitä kautta voi alkaa ymmärtää omaa sisintään, käytösmallejaan ja koko elämäänsä syvemmin. Samalla voi eheyttää omia haavojaan ja oppia rakastamaan itseään – ja kun rakkaus sisällä vahvistuu, voi alkaa loistaa valoa koko maailmalle.”
Niin oli käynyt Kanervalle itselleenkin. Nyt hän loistaa ja on tehnyt loistostaan itselleen ammatin.

Luontoa ja matkailusomea

Lapista Kanerva ei tuntenut aluksi ketään, mutta halusi pian muuton jälkeen alkaa tutustua ihmisiin ja saada uusia kavereita. Hän laajensi repertuaariaan valokuvaamisesta ja somen tekemisestä myös luontoon liittyvään keikkailuun. Hän työskenteli muun muassa oppaana seikkailupuistossa, sähköfatbikeretkillä ja jääkiipeilyssä.
Varsinaisessa seikkailu- ja matkailuvaikuttajan työssä pääasiallinen ansainta tulee yhteistöistä, jotka voivat olla vaikkapa yksittäisiä kampanjoita tai isompia kokonaisuuksia, joihin kuuluvat sisällön luonti someen ja kuvapaketti.
”Vaikuttajat ovat markkinointiväyliä, joilla on sitoutunut seuraajakunta, jolloin viesti ei vain näy, vaan myös vaikuttaa”, Kanerva sanoo.

Pakokauhu esti ambulanssityöt

”Otin yhteyttä ensihoitoon hyvin nopeasti tänne Lappiin muutettuani. Pakokauhu kuitenkin lopulta esti työn aloittamisen. En ollut ollut vielä valmis siihen. Burnout oli niin tuore”.
Viime kesäkuussa (2024), kun ensihoitotöiden lopettamisesta oli nelisen vuotta, asia nousi Kanervan tuttujensa käymiin keskusteluihin. Toive paluusta oli alkanut nostamaan päätään, kun elämä oli saavuttanut tasapainon ja muuttunut onnelliseksi.
”Oli hauska, kun samalla viikolla sain Instagramiin esihenkilöltä viestin: tuletko töihin. Viesti oli ihana ja pitkä, ja esihenkilö jatkoi viestittelyä pitkin viestein”.
Instagramissa avattu keskustelu vaihtui sähköpostitteluun, kun asiassa siirryttiin viralliseen osuuteen.

Vanhaa minää ei ollut jäljellä

Kanerva lupasi aloittaa keikkailun, kun hän elokuussa palaisi kesäreissultaan takaisin Lappiin.
”Kotona avasin vihreän kirjan ja totesin, että asiat olivat pyyhkiytyneet hyvin pois mielestä”.
Lähtö edellisestä ensihoidon työpaikasta oli ollut traumaattinen ja Kanerva koki paluun todella vaikeaksi.
”Olin noina neljänä vuotena kuitenkin löytänyt todellisen itseni, kehittynyt ihmisenä ja rakastunut itseeni. Vanhaa minää ei ollut enää jäljellä”.
Kanerva ei halunnut heittää pitkää ammattikorkeakoulututkintoa roskiin, vaan palata ensihoitajaksi.
”Menin perehdytyspäiville ja totesin lopulta, miten ihania ihmisiä täällä on. Vaikka jännitti, niin tuntui, kun olisin palannut kotiin. Se, mihin olin ensihoidossa rakastunut, oli siellä”.

Ota työ harrastuksena

Töihin paluu jännitti ja mietitytti. Kanervan paras kaveri sanoi, että ota työ harrastuksena. Sitä ei nyt tarvitsisi tehdä rahan takia, vaan sen voisi ottaa harrastuksena.
”Menin takaisin. Ajattelen sen olleen enemmän rakkaudesta lajiin, vaikka toki lisäraha on mahdollistanut paljon myös yrityspuolen kehitystä”.
Viime keväänä Kanerva teki ensihoidossa jopa pari täyttä kuuden viikon listaa, mutta totesi, että kahdella täysipäiväisellä työllä ei kannata itseään ajaa piippuun.
”Se ei sopinut minulle, enkä suosittele sitä muillekaan. Se muistutti, että lepopäivät ovat siellä ihan syystä. Kaikkina vapaapäivinä ei vain voi tehdä töitä”.
Vaikka työ yrittäjänä on vapaampaa, siinäkin tarvitaan vapaapäiviä, ja vaikka ambulanssissa hauskaa onkin, niin eivät päivät siellä sentään pelkkää hauskanpitoa ole.
”Kun menen ensihoitoon töihin silloin tällöin, menen into piukeena. Se tuntuu enemmän ajan viettämiseltä kavereiden kanssa kuin työltä”.
Burnout-kokemukset pitävät Kanervan jalat maassa.
”Silloin 2020 syksyllä makasin vain sohvalla ja jaksoin tuskin pikkurilliä liikauttaa”.

Rakastan adrenaliinia

Ensihoitoharrastuksessaan Kanerva rakastaa adrenaliinia. Sitä erittyy vaikeimmilla keikoilla.  Myös itsensä ylittäminen ja ihmisten kanssa oleminen ovat tärkeitä työn anteja.
”Tämä on tuonut elämääni kaipaamaani yhteisöllisyyttä ja vaihtelevuutta, sekä toki uusia kavereita. Yksinyrittäjänä kun sitä todella on aika yksin, ja päivät lähtevät helposti toistamaan itseään”.
Kanerva sanoo olevansa täysin eri ihminen kuin ennen burnoutiaan.
”Pystyn mielestäni auttamaan ihmisiä paljon paremmin jo pelkästään sillä, kuka nykyisin olen. Täällä saman potilaan kanssa tulee vietettyä helposti useita tunteja. Parhaimmillaan opin potilailta ihan hirveästi. Joku voi kertoa oman ja asuinalueensa historian, mikä on mielenkiintoista. Toisen kanssa voidaan taas puhua elämän mysteereistä ja luonnon parantavasta vaikutuksesta”.
Kaikesta ei selviä puhumalla, vaan kaikki työ on tehtävä työparin kanssa. Monituntisissa hätätilapotilaan kuljetuksissa pääsee oikeasti hoitamaan potilasta ja näkemään, miten tämän tila kehittyy hoitoja annettaessa. Lääkäri ei saavu ambulanssin hoitotilaan auttamaan.

Suosittelen!

Lappi on erilainen.
”En sano, että ensihoitotyöpaikkana tämä on parempi mutta tämä on hyvällä tavalla erilainen. Jos joku miettii, haluaako tehdä töitä maaseudulla tai Lapissa, niin suosittelen kokeilemaan”.
Elämä Lapissa hymyilee.
Kanerva kipuaa kamera selässään Oratunturille yhä uudelleen. Auringonlasku värjää sielun. Toisella kerralla retki voisi olla seikkailu- ja matkailuvaikuttajan työtä, mutta toisella kerralla se on rentouttavaa vapaa-aikaa. Joskus se oli lääke burnoutiin.

Teksti Marko Partanen
Kuvat Kanerva Jääskeläinen