Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, nyt virkavapaalla. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com
Mirafoni-palsta täyttää pian kuusi vuotta. Kuluneen kuuden vuoden aikana olen saanut paljon palautetta kirjoituksistani ja erityisesti rohkeudesta kirjoittaa eri asioista omalla nimelläni ja kasvoillani esittäen mielipiteitäni. Rohkeudesta kiittäminen on saanut minut hämmentymään ja kiinnittämään huomiota alallamme käytäviin keskusteluihin. Mistä täällä uskaltaa keskustella?
Pelastustoimen omissa seminaareissa olen kuullut viime aikoina useamman kerran puhujan ilmoittavan haluavansa tietoisesti provosoida yleisöä kärkevillä kommenteillaan. Jokainen kerta tämä provosointi on päättynyt yhtä nolosti: kukaan yleisöstä ei ole kehdannut kommentoida mitään, vaikka esitetyt argumentit ovat varmasti nostaneet adrenaliinia ja mielen päällä on ollut sanottavaa. Joitakin aiheita pidetään jopa kiellettyinä, viimeisimpänä esimerkkinä alaltamme työaikaa ja tuottavuutta koskeva keskustelu.
En voi kuin ihmetellä miksi näin tapahtuu, sillä olen muiden toimialojen seminaareissa päässyt todistamaan hyvää dialogia, joka on tuonut aivan uusia näkökulmia käsiteltäviin asioihin – miksi meidän tilaisuutemme ovat vain synkkiä yksinpuheluja? Jopa sosiaalisessa mediassa, Twitterissä ja Facebookissa, alan sisäinen keskustelu on vaivaannuttavan vaisua – pelätäänkö omalla nimellä esiintymisen pilaavan uramahdollisuudet ja näin ollen myös somessa vaietaan?
Pelastustoimi on alana hierarkinen, jossa on tavattu edetä alhaalta ylöspäin kokemusvuosien karttuessa – tämä malli pitää sisällään olettaman, että organisaatiota johtaa ne alan viisaimmat ja kokeneimmat henkilöt. Tämäkin malli on hiljalleen murtumassa kohti asiantuntijaorganisaatiota eikä hierarkisenkaan organisaation tulisi viedä mahdollisuutta tai uskallusta alan eri osapuolien väliseen keskusteluun. Esimiehenä minä olisin ainakin onnellinen, jos alaisenani toimisi ajattelevia henkilöitä. Se, että on eri mieltä asioista, ei tarkoita sitä, etteikö henkilö kuitenkaan olisi lojaali työnantajalleen.
Se, ettei keskustelu käy julkisesti vilkkaana pelastustoimen eri asioista, ei tarkoita sitä, etteikö sitä käytäisi. Keskustelut käydään suljettujen ovien takana omissa porukoissa tai sitten laajemmalti anonyymina internetin keskustelupalstoilla. Nämä keskustelut ovat melko mustavalkoisia eikä harmaan sävyjä tunneta. Ne eivät ole myöskään kovin rakentavia; paljon arvostellaan, mutta ratkaisuvaihtoehtoja ei tuoda esiin. Jos kaksi eri mieltä olevaa henkilöä osuvat samaan pöytään keskustelemaan, kuunnellaan toista osapuolta pokerinaamalla hiljaa nyökytellen eikä esitetä vasta-argumentteja.
Parhaillaan käynnissä olevan uudistuksen takia tarvitsemme kipeästi keskustelua. Tarvitsemme työryhmiin toimialan eri osapuolien tasa-arvoisen edustuksen ja tarvitsemme johtotason kannustavan kaikkia keskusteluun ja näyttävän esimerkkiä kaikkien mielipiteiden arvostavasta kuuntelemisesta. Keskustelu pelkästään samanmielisten kanssa tyhmentää eikä vie meitä alana eteenpäin!
Mira Leinonen
