Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. [email protected]
Olemme eläneet Suomessa vaalikevättä, kun kunta- ja aluevaalit pidettiin juuri. Pelastustoimen palveluiden järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet saivat uudet aluevaltuustonsa. Pitkin kevättä käytiin erilaisia vaalikeskusteluja, joista pelastustoimi loisti poissaolollaan. Tämä poissaolo aiheutti parranpärinöitä pelastusalan kahvipöydissä: ”Onko meidät unohdettu, kulkeeko sote ylitsemme?” Tämä pelastustoimen poissaolo vaalikeskusteluissa ja hyvinvointialueiden säästö- ja sopeuttamistoimet ovat entisestään kiihdyttäneet eri toimijoiden toiveita pelastustoimen valtiollistamisesta.
Pelastustoimi on sosiaali- ja terveystoimeen nähden melkoinen kärpänen hyvinvointialueilla, vain noin kolmisen prosenttia koko budjetista. Nämä erot mittasuhteissa ovat luonnollisesti syitä, miksi sosiaali- ja terveystoimen palveluiden järjestäminen vie lähes kaiken huomion – suurimmat säästöt ovat saatavissa sieltä tässä taloustilanteessa ja puolueilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mistä olisi viisainta säästää. Toinen näkökulma pelastustoimen poissaoloon keskusteluissa johtunee roolistamme yhteiskunnassa: näymme vain kriisitilanteissa ja silloinkin vain lyhyen aikaa. Lähtökohtaisesti ihmiset luottavat siihen, että he saavat apua hädän hetkellä – olemme varsin näkymätön hyväntekijä. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat pelastusalaa laajemmin ihmisten arjessa kiinni.
artikkeli jatkuu
Pelastusalalla on hiljalleen alettu hyväksyä, että politiikka vaikuttaa myös pelastustoimeen. Siinä missä politiikasta on pyritty aiemmin pysymään visusti erossa, on hyvinvointialueiden myötä ymmärretty, että politiikka on se, minkä avulla pelastustoimen asioihin voidaan vaikuttaa. Siksi vaikuttamista alalla tulee tehdä muutoinkin kuin juuri vaalien alla – on oltava yhteneväinen sanoma ja yhteiset pitkän tähtäimen suunnitelmat. Tämä vaatii panostusta viestintään ja pelastusalan kuplan puhkaisemista, keskustelua alan kehittämisestä muidenkin kuin oman alan toimijoiden kesken. Alan kuplan ulkopuolella toimittajat kertovatkin, että vaikka tiedetään pelastustoimen kuuluvan hyvinvointialueen tehtäviin, niin sitä ei nosteta vaalikeskusteluiden aiheeksi – yksinkertaisesti siitä syystä, että se on aihe, mistä kaikki puolueet ovat samaa mieltä ja josta ei löydy puoluepoliittisia eroja.
Sen sijaan, että voivotellaan mustasukkaisena sote-asioiden saamalle huomiolle, otetaan vaikuttaminen omiin käsiimme, ja nostetaan ala keskustelun aiheeksi kampanjoiden, raporttien ja erilaisten ilmiöiden sanoittamisen kautta.
Vaalien jälkeen koittaa pikaisesti hallituksen puoliväliriihi. Sieltä soisin kuuluvan pelastustoimen kannalta suotuisia uutisia.
Mirafoni-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 2/2025.
