Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Pelastusalan viestintäkulttuuri on aihe, josta on puhuttava avoimesti ja rehellisesti. Vaikka pelastusalalla tehdään arvokasta työtä ihmisten turvallisuuden eteen, minua suoraan sanottuna hävettää nähdä, miten alan keskinäinen viestintä usein epäonnistuu, oli kyse sitten erilaisten kansalaisille jaettavista toimintaohjeista, alan resurssien jakamisesta tai kehittämiskohteista. Alan sisäinen viestintä on avainasemassa siinä, millaiseksi tämä ala koetaan ja miten tämä ulkoa nähdään.
Pelastusalan viestintäkulttuuria leimaa usein ”palokuntahuumori” ja ”pitää kestää ronskimpaakin kielenkäyttöä”. Lisäksi hyvin usein epäasiallista käytöstä katsotaan läpi sormien. Yksi suurimmista ongelmistamme siis on se, miten pelastusalalla puhumme toisillemme. Usein näkee, että kritiikkiä tai erimielisyyksiä käsitellään tavalla, mikä ei vie asioita eteenpäin. Sen sijaan, että keskusteltaisiin avoimesti ja rakentavasti, näkee usein syyttelyä, vähättelyä ja jopa henkilökohtaisten hyökkäysten tekemistä. Tämä luo epäluottamusta ja heikentää keskinäistä yhteistyötä ja tällä voi olla vaikutusta jopa ihmisten turvallisuuteen.
”Nyt hukkaamme arvokkaita tilaisuuksia kehittää alaa kähisemällä niistä keskinäisesti julkisesti.”
Se, miten viestimme sisäisesti, vaikuttaa myös ulospäin. Usein näkee, että media ja kansalaiset saavat ristiriitaista ja epäselvää tietoa pelastusalan toiminnasta. Tieto pelastusalan sisällä ei kulje eri organisaatioiden välillä, on tarve ”tietää paremmin” tai näpäyttää nappaskengistä ja mokkatakkimaistereista. Tämä aiheuttaa sekaannusta ja epävarmuutta, mikä ei ole hyväksi alan maineelle eikä alan pitovoimalle. On tärkeää ymmärtää, että hyvä viestintä on keskeinen osa pelastusalan toimintaa. Hyvä sisäinen viestintä auttaa koordinoimaan toimintaa, jakamaan tietoa ja varmistamaan, että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan tehokkaasti ja turvallisesti. Hyvä viestintä luo myös luottamusta ja ymmärrystä pelastusalan toimintaa kohtaan.
Pelastusalan viestintäkulttuuri kaipaa mielestäni useita toimenpiteitä. Tarvitaan nopeasti koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä siitä, mitä on hyvä viestintä. Viestintätaitoja on syytä kouluttaa kaikissa pelastusalan organisaatioissa. Alalla on opittava, miten erimielisyyksiä ja konflikteja käsitellään rakentavalla tavalla ja sellaisilla foorumeilla, joissa asioita käsitellään riittävällä laajuudella ja alan sisäisesti. Tällainen osallistava viestintä ei siis tapahdu vain johtajien kesken, vaan vaatii koko pelastusalan osallisuutta. Entistä parempi yhteistyö pelastusalan eri organisaatioiden välillä onkin tarpeen, jotta tiedonkulku on avointa, saumatonta ja oikea-aikaista.
Hyvä ulkoinen viestintä lähtee hyvästä sisäisestä viestinnästä – kun sisäinen viestintä on kunnossa, on edellytykset entistä parempaan viestintään tiedotusvälineiden ja kansalaisten suuntaan. Tämä vaatii hyvää viestintäsuunnittelua ja -taitoja. Viestintäkulttuurissamme on parantamisen varaa ja nyt uuden vuoden alkaessa olisi hyvä aloittaa alan sisäisen viestinnän kehittäminen. Nyt hukkaamme arvokkaita tilaisuuksia kehittää alaa kähisemällä niistä keskinäisesti julkisesti. Tervetuloa entistä paremman viestinnän vuosi 2024!
Mirafoni-kolumni on julkaistu aiemmin Pelastustiedossa 1/2024.
