Pelastustieto blogi 8.11.2018

Opettaja turvallisuuskasvattajana – tiedot ja taidot kuntoon jo opiskeluvaiheessa

Dosentti Kari Sormunen Itä-Suomen yliopistolta ja palomestari Jani Nevalainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta aloittivat yhteistyön opettajaksi opiskelevien turvallisuusosaamisen lisäämiseksi vuonna 2017. Yhteisillä turvallisuusluennoilla ja -kävelyillä on tavoitettu noin tuhat opettajaksi opiskelevaa henkilöä. Kuva: Kimmo Kaisto.

Dosentti Kari Sormunen Itä-Suomen yliopistolta ja palomestari Jani Nevalainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta aloittivat yhteistyön opettajaksi opiskelevien turvallisuusosaamisen lisäämiseksi vuonna 2017. Yhteisillä turvallisuusluennoilla ja -kävelyillä on tavoitettu noin tuhat opettajaksi opiskelevaa henkilöä. Kuva: Kimmo Kaisto.

Opettajien turvallisuusosaamisessa on huomattavia puutteita. Kun luokanopettajaksi opiskellut entinen Pelastusopiston luokkatoverini kertoi, ettei heidän opettajaopinnoissaan turvallisuutta käsitelty millään tavoin, järkytyin. Kuinka joskus tulevaisuudessa voisin uskoa oman tyttäreni opettajan huomaan, jolla ei ole minkäänlaisia ensiaputaitoja, perusvalmiuksia toimia onnettomuustilanteessa tai saattaa tytärtäni turvaan käyttäen turvallisia poistumisreittejä onnettomuuden sattuessa? Omasta taustastani johtuen ryhdyin selvittämään asiaa entisen luokkatoverini avustuksella. Näin todellakin oli, opettajaopiskelijoiden opetussuunnitelmasta ei löytynyt minkäänlaista mainintaa ensiapu- tai alkusammutustaidoista puhumattakaan poistumisturvallisuudesta tai yleisestä riskien havainnoinnista, arvioinnista ja ennaltaehkäisystä.

Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kouluympäristössä opettajat, koulun aikuiset sekä viime kädessä rehtori ovat vastuussa koulun ja oppilaiden turvallisuudesta. Opettajan vastuulla voi olla yli parikymmentä lasta tai nuorta mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja rehtorin vastuulla satoja lapsia ja nuoria. Millä tavoin nämä koulujen aikuiset sitten ovat kykeneviä huolehtimaan vastuullaan olevien lasten ja nuorten turvallisuudesta, jollei heillä itselläänkään ole perustietoja ja -taitoja turvallisuudesta?

Hallitusohjelman vision mukaan Suomi on maailman turvallisin maa elää, asua, yrittää ja tehdä työtä. Sisäisen turvallisuuden strategia Hyvä elämä – Turvallinen arki asettaa tavoitteita, joilla hallitusohjelman visioon voitaisiin vielä jonain päivänä päästä. Tässä yhteydessä haluan nostaa esille yhden strategian toimenpidekokonaisuuksista turvallisuusosaaminen ja kriisinsietokyky. Toimenpidekokonaisuuden yhtenä tavoitteena on, että yhteiskunta koostuu kriisinkestävistä yksilöistä, joilla on monipuoliset turvallisuustiedot ja taidot ja jotka ovat varautuneita erilaisiin arjen häiriötilanteisiin.

Pohtiessani asiaa, kuinka me pelastuslaitoksella voisimme olla mukana luomassa kriisinkestäviä yksilöitä, jotka omaavat monipuoliset turvallisuusosaamisen taidot, tulee mieleeni väistämättäkin opettajat sekä koulujen henkilökunta. Tähän liittyen muistissani oli vielä Erkki Jaakkolan opit, opeta lapselle, opetat kahdelle aikuiselle. Hänen ajatustaan soveltaen pohdin, entä jos vaikutat opettajaan, vaikutat yli kahteen kymmeneen lapseen ja vaikutat neljäänkymmeneen huoltajaan. Me pelastuslaitoksella olemme tottuneet tapaamaan lapsia ja nuoria kolmesti heidän oppivelvollisuutensa aikana; päiväkotivierailujen, Tulipysäkki-oppituntien ja NouHätä!-kampanjan myötä. Mutta opettajat, he ovat läsnä lasten ja nuorten elämässä merkittävän osan heidän nuoruudestaan. Haluaisinkin nähdä opettajien turvallisuusosaamisen siirtymisen lapsiin ja nuoriin, jonka myötä heille kehittyy monipuoliset turvallisuusosaamisen taidot ja valmiudet pärjätä muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Tämä tietenkin edellyttää, että opettajilla on sellaiset tiedot ja taidot turvallisuusasioista, joiden myötä he voivat taata lapsille ja nuorille turvallisen opiskelu- ja kasvuympäristön. Kun turvallisuusnäkökulma on läsnä jokapäiväisessä kasvuympäristössä uskon, että olemme askeleen lähempänä tulevia kriisinkestäviä yksilöitä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut oppimisyhteisöjen turvallisuuskulttuuria edistävän toimenpideohjelman, jolla vahvistetaan opettajien ja rehtoreiden turvallisuusosaamista sekä kehitetään malleja oppilaitosten turvallisuuskulttuurin parantamiseksi. Pelastustoimen onkin syytä tuoda rohkeasti esille oma osaamisensa onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä ja turvallisuusviestinnässä. Toivon, että pelastuslaitokset ovat jatkossakin läsnä kouluissa ja oppilaitoksissa vaikuttamassa oppilaitosten turvallisuuskulttuurin muodostumiseen. Meillä pelastusalan ammattilaisilla on tässä oiva tilaisuus vaikuttaa siihen, millaiset turvallisuustiedot ja -taidot tulevaisuuden yksilöiltä löytyy.

En voi unohtaa myöskään pelastustoimen iänikuista ongelmaa, joka on ollut palokuolemien suuri määrä suhteessa muihin Länsi-Euroopan maihin. Tavoite kriisinkestävistä yksilöistä, joilla on monipuoliset turvallisuustiedot ja taidot, on näin ollen varmasti myös pelastustoimen mieleinen. Miksi emme sitten tekisi työtä tavoitteen eteen yhdessä koulujen ja oppilaitosten kanssa? Palokuolemien ja onnettomuuksien lukumäärään kääntäminen laskusuuntaan edellyttää uusia innovatiivisia keinoja, joilla lisätä tulevaisuuden yksilöiden turvallisuusosaamista. Uskon, että tässä meille on tarjolla sellainen vaikutuskanava, jota emme voi olla käyttämättä.

Oman kortensa maailman turvallisimman maan eteen kantaakseen Pohjois-Karjalan pelastuslaitos ja Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto ovat aloittaneet yhteistyön opettajaksi opiskelevien turvallisuusosaamisen lisäämiseksi. Visiomme mukaan tulevaisuudessa Joensuusta valmistuu kasvatusalan turvallisuusosaajia, joiden turvallisuusosaaminen kestää vertailun ei pelkästään kansallisella, vaan myös kansainvälisellä tasolla. Vaikuta 400 opettajaopiskelijaan, niin vaikutat… Kuluvana vuonna käynnistynyt Opeturva 2 -hanke on myös lajissaan historiallinen. Hankkeen myötä viisi opettajankoulutuslaitosta sekä pelastuslaitosta ovat sitoutuneet kehittämään opettajaopiskelijoiden turvallisuusosaamista. Pohjois-Karjalassa toimii lisäksi moniammatillinen Tulipysäkki–työryhmä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä ja puuttua lasten ja nuorten luvattomaan tulenkäsittelyyn sekä lisätä ja tukea lasten ja nuorten sekä heidän kanssaan työskentelevien turvallisuusosaamista. Työryhmässä on edustus pelastuslaitokselta pelastustoimesta sekä ensihoidosta, poliisista, sosiaalitoimesta, nuorisotyöstä, peruskoulusta, ammattioppilaitoksesta sekä yliopistosta. Moniammatillinen työryhmä on koettu hyväksi keinoksi vaikuttaa koulujen turvallisuuteen. Opetusalan turvallisuusfoorumit sekä oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisverkoston symposiumit ovat myös loistavia tapahtumia verkostoitua sekä tuoda esille pelastustoimen osaamista koulujen turvallisuuden kehittämiseksi.

Loppuun Jari Tervoa lainatakseni; opettajat tietävät jäävänsä heidän huomaansa uskottujen lasten mieliin pysyvästi, sillä opettajan muisto kestää viidestäkymmenestä vuodesta noin sataan, koko ihmisiän. Kukapa ei siis muistaisi omia opettajiaan ja heidän persooniaan? Itse ainakin väitän muistavani lähestulkoon kaikki opettajani sekä heidän persoonansa. Miettikääpä vielä, kun kouluissa vallitsee hyvä turvallisuuskulttuuri, jota opettajat tietoisesti vaalivat, millainen kuva jää lasten mieliin? Muisto, joka antoi eväät hyvään ja turvalliseen arkeen jonka myötä Suomesta tuli maailman turvallisin maa?

Jani Nevalainen
Isä ja palomestari
Pohjois-Karjalan Tulipysäkki-työryhmän pj.