Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Pelastuslaitosten maailmassa vain yksi on pysyvää: jatkuva liike, jossa päivystävän palomestarin työaikaa ja työnkuvaa sorvataan uusiksi.
Pelastustoimintaa päätyönään tekevän miehistön ja alipäällystön työaika on vakiintunut vuorokausirytmiin. Tämä siitäkin huolimatta, että kyseistä työaikamallia ei ole tunnustettu työaikalaissa, vaan se edellyttää edelleen poikkeuslupaa aluehallintovirastolta. Päivystävien palomestareiden työaika on puolestaan melkoista sekamelskaa. Päivystysringeissä olevien henkilöiden määrä vaihtelee neljän ja kahdeksan välillä. Työvuorojen pituus puolestaan 8:n ja 24 tunnin välillä. Lähestulkoon kaikilla on päivystysvuorojen lisäksi myös toimistopäiviä palaverien tai vastuutehtävien hoitamiseksi.
Työaikajärjestelyiden ohella paljon väriä on myös päivystävien palomestareiden tehtäväkirjossa. Etelä-Suomen alueella P3:sten vuosittain valvottavina olevien erityiskohteiden määrä vaihtelee nollan ja viidenkymmenen välillä. Osa mestareista laatii ulkoisia pelastussuunnitelmia tai toimii yhteyshenkilönä sopimuspalokuntien suuntaan. Pahimmillaan päivystävät palomestarit toimivat kokonaan vailla kosketusta muuhun pelastustoiminnan henkilöstöön.
”Pahimmillaan päivystävät palomestarit toimivat kokonaan vailla kosketusta muuhun pelastustoiminnan henkilöstöön.”
Päivystävän palomestarin työaika ja tehtävänkuvat pistetään uusiin kehyksiin yleensä silloin, kun organisaation henkilöstöresurssit eivät tunnu riittävän tehtävien hoitamiseen ja P3:t keksitään laittaa paperipinon selvittäjiksi. Harvemmin muutosta perustellaan pelastustoiminnan tehokkuuden turvaamisella.
On hätkähdyttävää, ettei päivystävän palomestarin potentiaalia esihenkilönä ja henkilöstöjohtamisen kulmakivenä ole kunnolla hyödynnetty. Päätoimisten palokuntien henkilöstön osaamisen hallinnassa, työvuorosuunnittelussa, harjoitusten organisoinnissa ja työajan tehokkaassa käytössä olisi paljon kääntämätöntä sarkaa, jonka voisi valjastaa päivystävien palomestareiden kynnettäväksi. Tehtävän kunniakas hoitaminen edellyttää, että P3 on töissä pääsääntöisesti silloin, kun hänen alaisenaan olevat työvuoronsa ja niiden esihenkilötkin. Muutoin johtaminen jää sähköpostin varaan ja vaikutus olemattomaksi.
Pelastuslaitokset räpiköivät kroonisessa raha- ja henkilöstöresurssipulassa. Päivystävän palomestarin hyvän henkilöstöjohtamisen avulla jokainen pelastaja ja hänen esihenkilönsä voisivat epäilemättä tehdä tunnin nykyistä enemmän tuottavaa ja mielekästä työtä jokaisessa työvuorossa. Se toisi vuodessa pelastuslaitoksen kassaan yhden henkilötyövuoden verran lisää jokaista 1+3-valmiudessa olevaa palokuntaa kohden. Potentiaali on valtava. Hyödyntäminen edellyttää uutta ajattelutapaa, jossa ei ole varaa olla kateellinen P3:n yöllä ottamista lepohetkistä tai tilipäivän pyhäkorvauksista.
Lintusperspektiivistä-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 7/2024.
