Paarien olkaturvavyöt mahtuvat näppärästi piiloon paarin patjan rakoon vihreän lakanan ja tyynyn alle.
Potilaat ihmettelevät tuoreessa suomalaisessa väitöstutkimuksessa, kun ensihoitajat eivät kytke heille turvavöitä kuljetuksen ajaksi. Samalla ambulanssi kulkee rivakasti kelillä kuin kelillä, vaikka toiset autot hiljentävät tai ovat jopa pysähtyneet tienposkeen heikon ajosään takia. Potilasturvallisuuskulttuurissa on toivomisen varaa. Niin voidaan tulkita Anu Venesojan potilasturvallisuutta käsittelevän väitöksen perusteella.
Samat asiat tulevat esiin käytännössäkin, mikä ei ole ihme, sillä Venesoja kirjoitti väitöksensä hyvin käytännönläheisesti työntekoa tutkien. Asiaa on tutkittu spesifimmin hiljattain valmistuneessa yamk-työssä. Siinä todettiin, että paarien turvavöiden käyttö ei aiheuta hurraa-huutoja potilasturvallisuudelle. Lääkkeet saatetaan kyllä tuplatarkastaa kuten pitääkin ja ilmoittaa työparille aina, kun neula liikkuu. Kas se kyllä on potilasturvallista.
Mutta sitten kun ambulanssi liikkuu, saattavat ei-lääkinnälliset potilasturvallisuusasiat olla retuperällä. Paarien turvavöitä ei välttämättä kiinnitetä ja kiristetä asianmukaisesti. Potilasturvallisuusajattelua taidetaankin hyödyntää vain lääkinnällisissä asioissa, liikenneturvallisuuteen kun ei vaadita hoitovelvoitteita.
Joskus voi mennä vipuun. Eikö paareissa ole kuin kahdet vyöt? Vastaus löytyy paarien patjan raosta, jossa olkaturvavyöt ovat nätisti niputettuina. Niiden paikoillaan pysyminen on saatettu varmistaa heftalla, vaikka ilman teippiäkin saadut kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Kun patjan päälle vedetään vihreä lakana ja asetellaan päälle ilmavaksi pöyhitty tyyny, ei näitä kahta turvavyötä kaipaa kukaan, paitsi ne harvat niuhottajat.
”Kun aikoo käyttää paarin olkaturvavöitä,
saattaa joutua selittelemään.”
Toisinaan jotkut haluavat olla uhmakkaita ja kaivaa vyöt piilosta esiin. Tällöin saattaa saada osakseen kummastelua: ”Ai käytätkö muka noita?” Jos kysymykseen vastaa myöntävästi, saattaa tiedustelija vaatia asialle selitystä, koska ennenkään ei ”noita vöitä” ole käytetty. On tietysti kummallista ja ristiriitaista, jos joutuu perustelemaan työparille valintaansa kytkeä kaikki potilaan turvavyöt kiinni – nekin, jotka ovat varta vasten piilotettu tai jopa teipattu patjan väliin.
Ihannetilanteessa asia menisi niin, että yksikössä työskentelevät ensihoitajat tuplatarkastavat myös turvavyöt ennen kuin ajoneuvo liikkuu. Jos vyö unohtuu toiselta, niin toinen muistaisi sen. Tässäkin pitäisi käyttää tarkistuslistaa, juuri sitä, joka on jo laadittu.
Turvavöiden kanssa operoidessa käy heloposti niin, että vöistä kiinnitetään vain kaksi alinta. Ne kulkevat potilaan yli säärien ja lantion kohdalla, jolloin ylävartalo jää kiinnittämättä. Miksi näin on? Ehkä siksi, että ennenkään paareissa ei ollut kuin kaksi vyötä, tosin ne olivat tuolloin sijoiteltu eri kohtiin. Ehkä ”kahden vyön taktiikka” tosiaan on peräisin vanhoilta hyviltä ajoilta, josta heikko turvavyöosaaminen vielä nykyäänkin kulkee hiljaisen tiedon mukana konkarilta noviisille. Tuskin niitä kahta ”ylimääräistä” olkaturvavyötä on huvin vuoksi paareihin asennettu. Niille kaiketi on peruste, koska hankintahintaahan ne kuitenkin lisäävät.
Turvattoman vyökulttuurin läpimeno kautta ensihoitolinjan on valettu pronssiin. Ambulansseissa harjoittelevat opiskelijat näkevät, kokevat ja omaksuvat huonon turvavyökulttuurin hyvissä ajoin ennen työuransa alkua. He saattavat jopa päästä todistamaan väittelyä: käytetäänkö niitä vöitä vai eikö käytetä. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin tämän perusasian omaksumiseen täytyisi keskittyä myös oppilaitoksissa, sillä kenttäharjoittelun ohjaus siihen tuskin pystyy. Muuten laadukas ambulanssiharjoittelu ei takaa hyvää asennetta potilaan turvavöihin kiinnittämisessä.
”Asianmukaiseen kiinnittämiseen kuluu vain pari minuuttia
eikä se ole edes raskas toimenpide.”
Vaikka ennakkotapauksista kuullaan kovin vähän, niistä kuitenkin kuullaan. On tapauksia, joissa kahdella vyöllä köytetty potilas on jatkanut äkkipysähdyksen tullen menosuuntaansa, kunnes ambulanssin rakenteet ovat hänet pysäyttänyt. Onneksi on myös toisenlaisia kuulopuheita. Eräässä sellaisessa asianmukaisesti kaikin turvavöin kiinnitetty potilas pysyi onnettomuuden tapahtuessa paareilla. Oikeudessa kuitenkin tavattiin. Tuomari totesi, että ambulanssin kuljettajaa ei syytetä huolimattomuuden takia kuolemantuottamuksesta osaksi siksi, koska potilas oli asianmukaisesti kiinnitetty.
Kun sellaistakin mieltä edelleen ollaan, että kaikkia vöitä ei tarvita jatkossakaan, on vähintä, että suu pysyy supussa, kun toinen hölmöyttään aikoo kiinnittää ne ”ylimääräisetkin” vyöt. Asianmukaiseen kiinnittämiseen kuluu vain pari minuuttia eikä se ole millään muotoa raskas toimenpide.
Jokainen ensihoitaja on nähnyt onnettomuuspaikoilla sekä syyttömiä että syyllisiä osapuolia. Heistä tuskin kukaan on lähtenyt liikenteeseen sellaisella ajatuksella, että tänään teen virheen ja aiheutan onnettomuuden. Silti monesti päädytään ojan pohjalle enemmän tai vähemmän pahassa kunnossa.
Jos syyllisiä etsitään leivättömän pöydän ääressä, se on astetta ikävämpää kuin aseman kahvipöydässä.
Teksti ja kuva Marko Partanen
