Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Pelastustoimi on koko 2000-luvun nauttinut syvää kansalaisten luottamusta. Parillisina vuosina tehdyssä poliisibarometrissa pelastustoimi on pitänyt kärkipaikkaa tutkimuksesta toiseen. Taakse jäävät Puolustusvoimat, poliisi, Rajavartiolaitos ja liuta muita yhteiskuntamme turvallisuusviranomaisia ja -toimijoita.
Pelastustoimi säästää onnettomuuksien ehkäisyn ja tehokkaan pelastustoiminnan ansiosta estettyinä onnettomuusvahinkoina moninkertaisesti sen, mitä järjestelmä yhteiskunnalle maksaa. Tärkein pelastettu arvo on ihmishenki. Toimialamme on yhteiskunnan kannalta reilusti plusmerkkinen.
artikkeli jatkuu
Voisi ajatella, että pelastustoimella olisi korkean luottamuksen ja taloudellisen merkittävyyden myötä myös vahva poliittinen selkänoja ja turvattu rahoitus. Näin ei kuitenkaan ole. Pelastustoimea ei tällä hallituskaudella laskettu osaksi turvallisuusviranomaisia, jotka säästyvät säästösaksien silpomiselta. Sen sijaan sisäministeriön, Pelastusopiston ja aluehallintoviraston toiminnasta leikataan paksuja säästösiivuja ja hyvinvointialueilla pelastuslaitoksia viedään kuin sammutusämpäriä turvepalossa. Jotain on siis vialla.
Pelastustoimen edunvalvonta on surkuhupaisan luokatonta. Sillä aikaa, kun poliisi organisoi poliisilaitoksensa lobbaamaan yhteisellä sisällöllä kaikki merkittävät poliittiset päättäjät ja sidosryhmät omista resurssitarpeistaan, pelastustoimi on keskittynyt piikittelemään julkisesti keskenään, milloin mistäkin asiasta. Lisäksi alalla on havaittavissa hyvin patologista ammatillista itsetuntoa, joka ilmenee oman toimialan merkityksen väheksymisenä ja palveluvaatimusten arvostelulla. Peli on totaalisen menetetty, jos pelastustoimi itse on julkisesti sitä mieltä, että palvelulle asetetut vaatimukset ovat liian korkealla.
”Uusi toimintavalmiuden suunnitteluohje on mahdollisuus, jonka avulla pelastustoimi voi turvata omaa olemassaoloaan.”
Laki edellyttää, että pelastustoimen palvelut tulee vastata alueen riskejä ja uhkia. Koska vaatimus on varsin leväperäinen, on pelastustoiminnan osalta palvelun riittävyyttä tarkennettu sisäministeriön toimintavalmiuden suunnitteluohjeella. Ohjetta on päivitetty sekä päivitystä odotettu pitkään ja hartaasti. Keväthangille julkaistava uusi versio antaa työkalut, joiden avulla riskit ja uhat konkretisoidaan paloasemiksi, paloautoiksi, pelastajiksi ja kalustoksi. Samalla luodaan pizzalista, josta päättäjälle voi näyttää mihin palveluun raha menee ja mistä täytteestä joudutaan tinkimään, jos raha jää saamatta.
Uusi toimintavalmiuden suunnitteluohje on mahdollisuus, jonka avulla pelastustoimi voi turvata omaa olemassaoloaan. On toivottava kädet ristissä, ettei sen sisältöä listitä pelastustoimen sisältä julkisesti. Suusammakoiden sijasta tarvitaan rukkaspareja työhön, jossa määritellään paljonko on riittävästi.
Lintusperspektiivistä-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 1/2025.
