Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Viime vuosikymmenen aikaan useammassa kaupungissa on uusi paloasema rakennettu aiempaa kauemmas keskustasta. Esimerkiksi Järvenpäässä, Hämeenlinnassa ja Seinäjoella pelipaikoilla sijainneet vanhat paloasemat on korvattu kaupungin laitaan sijoitetuilla uusilla toimipisteillä. Perusteluksi uudelle paikalle on esitetty, että laitakaupungilta ehtii paremmin apuun ympäristökuntiin ja liikenneonnettomuuksiin valtateille. Tämä on totta, mutta tilastojen valossa uusi sijaintipaikka näyttäisi aiheuttavan toimintavalmiusongelmia keskusta-alueelle.
Pelastustoimi on jäänyt paitsion puolelle maankäytössä niissä maalikylissä, joissa asutukselle ja yritystoiminnalle rakennetaan uutta pytinkiä entisen keskusta-alueen jatkeeksi. Kun muuttovoittokaupungit ovat suunnitelleet kaavoituskuviotaan, niin pastilliaskin kanteen on jäänyt piirtämättä paloasemat laajentuville alueille. Näitä unohduksia on muutamassa tapauksessa paikkailtu rakentamalla uusi asema vanhan korvaajaksi kahden kaupunginosan väliin. Toimintavalmiuden osalta voi kuitenkin käydä köpelösti: kun yhdellä panoksella yrittää kellistää kaksi jänistä, niin kumpikin jää saamatta.
Pelastustoiminta on lähipalvelu, jossa avun perilletulon nopeudella on keskeinen arvo.
Suomen väestökehityksen vuoksi toimintavalmiusvaatimusten täyttäminen näyttäisi edellyttävän jatkuvasti valmiudessa olevan pelastustoimintayksikön sijoittamista aikaisempaa useampaan maantieteelliseen sijaintiin. Tämä koskee sekä kasvukeskuksia että harmaantuvia maakuntia. Lisäresurssien hankkimisen lisäksi on tarpeen miettiä nykyisten pelimerkkien uudelleensijoittamista. Aiempaa pienemmät paloasemat ja yksikkövahvuudet ovat yksi yhtälön ratkaisu. Pääkaupunkiseudulla on otettu ensimmäiset askeleet tähän suuntaan. Nähtäväksi jää, kuinka paloaseman arki ja pelastustehtävien suorittaminen muuttuu kehityksen mukana.
Totuus paloasemien rakentamistrendissä on raadollinen. Kun peli kuntien tonteista on käynnissä, pelastustoimi näyttää jäävän katsojan rooliin. Tonttimaa kaupunkien keskustassa on arvokasta, ja puolensa pitäminen vaatii aktiivista lobbaamista kuntien kaavoitustoimintaa kohtaan. Vaikuttamisen keihäänkärkenä on oltava toimintavalmiusaika-tavoitteet, jolloin vaatimuksille on lakipohjainen selkänoja. Pelastustoiminta on lähipalvelu, jossa avun perilletulon nopeudella on keskeinen arvo. Kun onnettomuudet eivät suostu tapahtumaan paloasemien pihapiirissä, on paloasemat vietävä sinne, missä onnettomuudet sattuvat useimmiten.
Seinäruusulle jää se, mitä muut eivät huoli. Pelastustoimen on lähdettävä rohkeasti pokkaamaan paraatipaikkoja ja otettava paloaseman paikka sieltä, mistä kuuluu. Kirkon vierestä ja eritasoliittymän kainalosta.
Sampsa Lintunen on eteläkarjalainen pelastustoiminnan asiantuntija, joka on työskennellyt eri pelastustoiminnan tehtävissä kahden vuosikymmenen ajan. Ura alkoi palomies-sairaankuljettajana pelastuslaitoksessa ja tällä hetkellä Lintunen toimii pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. Juuret ovat syvällä Savon sydämessä, joten vastuu siirtyy sen mukaisesti palstan kirjoittajalta lukijalle. Lintunen aloitti Pelastustiedon kolumnistina numerossa 4/2023.
