Palomies on tunnettu ammattinimike. Kaikki tietävät palomies-sanan kuultuaan, kenestä ja mistä on kyse. Kaikki tuntevat merkityksen silti, vaikka nimike kuvaa kantajaansa huonosti.
Palomies-nimikkeestä voisi päätellä, että palomies saa aikaan tai ylläpitää paloja kuten putkimies rakentaa ja kunnostaa putkilinjoja ja saa ne toimimaan, tai kuten sähkömies, joka vetää sähköjohdot ja saa sähkön kulkemaan niissä turvallisesti.
Toisin on palomiehen laita, joka yrittää talloa tai suihkutella palot sammuksiin. Palomies yrittää ehkäistä ja sammuttaa palot mahdollisimman nopeasti, mutta hänen nimikkeensä on työhön nähden käänteinen. Siksi palomies-nimike sopii pelastustyötä tekevälle huonosti. Palomies-nimike sopisikin paremmin vaikkapa pyroteknikolle, joka sytyttää ja ylläpitää turvallisia paloja.
Sähkö- ja putkimiehiä tuskin enää on, sillä nimikkeet on taidettu korjata paremmilla jo aikoja sitten. Pelastuslaitosten lisäksi vanhat mies-nimikkeet käyvät ja kukkuvat edelleen ainakin eduskunnassa, jossa puhetta johtaa puhemies ja hänen sijaisinaan toimivat varapuhemiehet.
Palomies-nimike on viime vuosina ollut suurennuslasin alla. Sitä on kiivaasti kammettu pois tekijältään. Syy ei kuitenkaan ole se, että palomiehen työ on suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin palojen sammuttamista, jolloin ”palo”-alkuinen ammattinimike johtaa jo tehtäväkirjoakin tarkastellen hieman harhaan.
Syy palomies-nimikkeen hyllyttämisaikeisiin on se, että nimikkeen ”mies”-pääte on sukupuolittava. Ammattinimikkeen tulisi olla sukupuolineutraali, jotta se olisi sukupuolesta riippumatta helpommin lähestyttävä; ei siis palomies eikä palonainen, vaan palohenkilö, paloihminen, palokettu, palosusi tai sitten median rakastama ja väkinäinen: palopelastaja.
”Mediassa palomies-nimike on jo jonkin aikaa korvattu erikoisella palopelastaja-nimikellä.”
Medialle palo-sanasta näyttääkin tulleen jonkinlainen pakkomielle, josta ei haluta poisoppia. Pelastusalan ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi se ”palo”-etuliite on pakko säilyttää, vaikka se kuvaa huonosti alan ammattilaista, ja vaikka sitä ei alan virallisissakaan yhteyksissä ole käytetty enää kymmeniin vuosiin.
Mediassa palomies-nimike on jo jonkin aikaa korvattu erikoisella palopelastaja-nimikellä. Se kuulostaa tökeröltä, teennäiseltä ja suoraan sanottuna hölmöltä.
Yle teki viime vuonna (2022) jutun siitä, millä nimellä palomiestä tulisi jatkossa kutsua. Asiantuntijat kertoivat siinä, että palomiestä kannattaisi kutsua pelastajaksi, sillä palomies on ollut sitä jo vuodesta 1993 alkaen. Jutussa on haastateltu muun muassa sisäministeriön pelastusosaston erityisasiantuntija Outi Saloa sekä Aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Mira Leinosta. Sekä Salon pelastusalaa ohjaavan ministeriön osaston nimessä että Leinosen alaa valvovan viraston virkanimikkeessä esiintyy vain sana pelastus. ”Palo” on niistäkin unohdettu jo ajat sitten, jos se niissä on ollut alunperinkään.
Media on kuitenkin keksinyt pyörän uudelleen, mutta ei tunnu oikein itsekään osaavan kovin hyvin polkea sillä. Esimerkiksi Ylen heinäkuisessa (2023) jutussa Kanadan maastopalossa menehtyi palopelastaja, mutta vain pari kuukautta aiemmin Yle kertoi, kuinka palomies souti Atlantin yli.
On ollut hölmöä yhdistää palomies- ja pelastaja-nimike palopelastajaksi. Tuntuu siltä, ettei mediakaan oikein haluaisi päästää irti siitä palomiehestä, sillä niin tunnettu nimike se on.
Palomies on edelleenkin monen pelastuslaitoksen käyttämä virkanimike, vaikka virkaan hankitaan pätevyys opiskelemalla Pelastusopistossa Pelastaja-tutkinto. Pelastusopisto täytti viime vuonna 30 vuotta. Se on yhtä vanha kuin Pelastaja-niminen tutkintokin. Sekä oppilaitoksen että tutkinnon nimi on pysynyt tuon ajan muuttumattomana.
Alaa kutsutaan pelastustoimeksi, jonka toiminnot tuotetaan pelastuslaitoksilla. Alaa ohjataan Sisäministerön pelastusosastolta, jonka korkein virkamies on pelastusylijohtaja.
Miksi media haluaa edelleen käyttää palo-sanaa?
Teksti Marko Partanen
