Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.
24.2.2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan eteni uuteen vaiheeseen. Vaikka Venäjä miehitti Krimin jo vuonna 2014 ja Georgian sota käytiin 2008, on helppo yhtyä näkemykseen, että helmikuussa 2022 sota aiheutti itäisen Euroopan turvallisuustilanteessa suurimman muutoksen sitten Neuvostoliiton sortumisen.
Hyökkäys on ollut provosoimaton, ja on huolestuttavaa, millä välinpitämättömyydellä Putin suhtautuu Ukrainan valtiolliseen itsemääräämisoikeuteen ja sodan viattomiksi osapuoliksi joutuneiden ihmisten henkeen ja hyvinvointiin. Tilanne Ukrainassa ei aiheuta välitöntä turvallisuusuhkaa Suomessa, mutta pidän hyvänä ja tärkeänä, että pelastustoimi on alkanut reagoida turvallisuusympäristön muutokseen.
Aloitetaan väestönsuojelusta. On varmastikin syytä arvioida, onko pelastuslaitoksilla ja pelastustoimella riittävä osaaminen väestönsuojeluun ja väestönsuojiin liittyen. Jos ei, tärkeä kysymys on, miten osaamisvajeeseen vastataan. Tähän tarpeeseen Palopäällystöliitto on jo osaltaan pyrkinyt vastaamaan, ja lisää varmasti seuraa.
Toisaalta, onko väestönsuojiin liittyvä säädöspohja ajantasainen ja riittävä? Jos puutteita on, nyt on hirmuisen tärkeä hetki avata suunsa, koska pelastuslakia ollaan uudistamassa juuri nyt. Myös Palopäällystöliittoa saa mielellään pyytää pitämään asiasta ääntä.
Pelastustoimen ja pelastuslaitosten oman toiminnan riskianalyysi kannattaa pitää päivitettynä. Sodan ja rauhan välissä on paljon sellaista, jolla viranomaistoimintaa ja pelastustoiminnan suorituskykyä voidaan haitata GPS-signaalihäirinnästä ja palvelunestohyökkäyksistä viranomaisena esiintymiseen ja yhteiskuntarauhaa häiritseviin pahantahtoisiin valeuutisiin.
On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka vilpittömästi ja välittömästi pelastustoimi on auttanut hyökkäyksen kohteena olevaa Ukrainaa niin pelastuspalvelumekanismin kautta kuin vapaaehtoisella materiaaliavulla. Auttamisen ammattilaisina on myös osattu toimia järjestäytyneesti, mikä on avun hyödyllisyyden kannalta hyvin tärkeää.
Suomalaisen pelastustoimen ja koko yhteiskunnan resilienssin kannalta on nyt tärkeää tuoda esiin pelastustoimen taloudelliset ja muut korjattavat puutteet, jotta myös poikkeusolojen toimintavalmius on asianmukaisella tasolla. Nyt ei kannata kursailla. Vaatimattomuudesta ei saa kiitosta, vaan se on omalla vahtivuorolla nukkumista.
Suomalaisilla on tällä hetkellä kova halu auttaa ja toimia. Toimeliaisuus on kanavoitunut muun muassa reserviläisjärjestöjen toimintaan, mutta sitä olisi varmasti mahdollista suunnata myös sopimuspalokuntatoimintaan. Monelle se voi olla luontevampi tapa osallistua suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyyden parantamiseen, ja siitä on konkreettista hyötyä ja apua myös rauhan aikana.
Sami Kerman
