Vuonna 2023 Orpon hallitusohjelmassa asetettiin tavoite tulipalojen määrän vähentämiselle. Tavoite on ehkä jopa kunnianhimoisempi kuin sisäministeriön vuonna 2008 asettama palokuolemien määrän puolittamisen tavoite. Hallitusohjelman mukaan kaikkien tulipalojen määrä puolitettaisiin vuoteen 2030 mennessä. Sama tavoite sisältyy myös sisäministeriön asettamiin pelastustoimen valtakunnallisiin strategisiin tavoitteisiin vuosille 2023–2026.
Pelastustoimelle tavoite on pitkä ja vaativa. Siksi matka on hyvä jakaa lyhempiin jaksoihin ja tarkistaa, pysyykö suunta oikeana ja vauhti tasaisena joka jaksolla. Lähtölaukaus tulipalojen määrän puolittamiseksi ammuttiin vuonna 2023, joten pari jaksoa matkalta voidaan jo tarkastella. Verrokkivuotta ei ole virallisesti määritelty, mutta käytän tässä vuotta 2022. Suorituksen maali on puolestaan vuoden 2030 lopussa.
Vuonna 2022 Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastoon (Pronto) kirjattiin yhteensä 11939 tulipaloa. Tavoitteen toteutuessa Suomessa tapahtuisi vuonna 2030 enää 5970 tulipaloa. Mielellään vielä vähemmän. Tasaisen vauhdin taulukolla tarkasteltuna jokaisena vuonna Suomessa tapahtuisi 746 tulipaloa edellistä vuotta vähemmän. Matka on vasta alussa, mutta paljon olisi pitänyt jo tapahtua. Tilastojen mukaan vuonna 2023 Suomessa tapahtui kuitenkin 11961 tulipaloa ja vuonna 2024 tulipaloja oli 11876. Tämä tarkoittaa, että kahdessa vuodessa tulipalojen määrä väheni yhteensä 63 tulipalon verran. Suunta on oikea, mutta vauhti ei riitä.
Tulkitessani lukuja optimismiin taipuvana, näyttäisi siltä, että noin kahdeksan pelastuslaitoksen vauhti voisi riittää vuoden 2030 tavoitteeseen. Tavoite on kuitenkin valtakunnallinen, ja maaliin mennään yhdessä. Tilastojen perusteella yli puolet pelastuslaitoksista on jäljessä tasaisen vauhdin taulukosta. Useat jopa kymmeniä prosentteja. Vain kolme pelastuslaitosta on lukujen perusteella tasaisen vauhdin tavoitteessa. Erityisesti pitkän matkan juoksijat tietävät tämän. Mitä pidemmällä ollaan, sitä vaikeampaa ihan marginaalinenkin vauhdin nosto on. Eikä sillä ole enää juuri merkitystäkään lopputuloksen kannalta.
Nyt olisi hyvä käydä julkista keskustelua siitä, kuinka realistinen vuoden 2030 tavoite on. Onko kaikkien tulipalojen määrän puolittaminen mahdollista, ja kannattaako mukaan laskea myös esimerkiksi kuivan kesän aiheuttamat maastopalot? Jos tavoitteeseen halutaan edelleen uskoa, on tehtävä nopeita ja määrätietoisia toimia. Se tarkoittaa onnettomuuksien ehkäisyn toimenpiteiden tarkempaa kohdentamista. Edellinen on helposti sanottu, mutta sen toteutumisen esteenä on erityisesti yksi asia. Ilman tulipalojen taustalla olevaa tapahtumien kulun ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden kattavaa selvittämistä me emme oikeasti tiedä, mitkä tekijät tulipalon todella aiheuttivat. Välitön syttymissyy saadaan kyllä yleensä selville. Mutta se ei riitä, koska sillä tiedolla ei vielä voida kohdentaa tehokkaita toimia sinne, missä tulipaloon johtava tapahtumien kulku katkaistaan. Viimeistään nyt palontutkinnan keskeinen rooli on tunnustettava koko toimialalla, kaikilla hallinnon tasoilla ja jokaisessa organisaatiossa. Pelastuslaitoksissa on paljon erittäin ammattitaitoisia ja intohimoisia palontutkijoita. He tekevät kyllä työnsä, kun tutkintatyölle annetaan edellytykset. Mitään muuta keinoa tulipalojen todellisten aiheuttajien löytämiseksi ei ole.
Teksti: Eero Nyman
Kirjoittaja toimii aluehallintovirastossa pelastusylitarkastajana ja arvioi pelastustoimen palvelujen tasoa sekä saatavuutta.
