Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.
On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka #emergencyservicestoo on herättänyt pelastusalan selvään itsetutkiskeluun. Erityisesti nuoriso-osastoissa tapahtunut häirintä on varmasti jopa hätkähdyttänyt ja järkyttänyt. Työyhteisöjen puolella huolestuttavaa on erityisesti se, että monessa tapauksessa esihenkilö – se, jolla on korostettu vastuu alaistensa työsuojelun ja työrauhan toteutumisesta, on ollut monessa tapauksessa juuri se, joka on käyttäytynyt häiritsevästi. Myös ilmiön laajuus on voinut tulla monelle yllätyksenä.
Ensireaktiona nollatoleranssin korostaminen ja viestinnällinen reaktio on ollut aiheellinen ja asiallinen, mutta todellinen halu muutokseen punnitaan toimilla, joihin pelastusalalla nyt pölyn laskeuduttua ryhdytään. Miten häirintätapausten esiin tulemista tuetaan ja kannustetaan? Miten häirintätilanteiden uhreja tuetaan ja miten työnjohdollisesti häirintään puututaan? Jatkuuko asian käsittely ja seuranta aktiivisesti, resursoidaanko palokuntien aiheeseen liittyvää koulutusta, ja miten muutos näkyy kahvihuoneissa?
Pelastustieto teki kaksi ja puoli vuotta sitten jutun, jossa pelastusalalla työskentelevä homopari toi esiin sen, etteivät he koe voivansa olla työpaikalla omia itseään. Asiaa käsiteltiin myös Palopäällystöpäivillä. Toivottavasti tilanne on mennyt sittemmin pelastuslaitoksilla ja palokunnissa eteenpäin, mutta on myös näin ulkopuolelta tarkastellen ilmeistä, ettei muutos ole vielä valmis, vaan sen eteen on yhä tehtävä töitä jokaisessa työyhteisössä.
Työnantajalla on velvollisuus edistää aktiivisesti työntekijöidensä yhdenvertaisuutta ja ehkäistävä syrjintää työpaikoilla. Kaikki pelastuslaitokset ovat työnantajina niin suuria, että niillä on oltava suunnitelma tarvittavista toimista yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Nuo lain edellyttämät suunnitelmat ovat hyvä työkalu, jolla voidaan johtaa järjestelmällistä työtä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Instagram-tilin kautta esiin tulleet häirintätapaukset osoittavat, ettei työ ole vielä valmis. Suunnitelmia on myös päivitettävä säännöllisesti, eikä yhdenvertaisuuden eteen tehtävä työ ole projekti, joka tulisi päätökseensä – kyse on jatkuvasta prosessista, ajattelu- ja käyttäytymistavoista, organisaation kulttuurista ja käytännössä näkyvistä arvoista.
Hienoa, että pelastusjohtajat ovat ottaneet asian esiin myös keskinäisessä kokouksessaan. On tärkeää, ettei asia jää yksittäisten viranhaltijoiden kannettavaksi, vaan asiassa vastuu on koko organisaation harteilla, viime kädessä ylimmän johdon. Tämä varmistaa myös sen, ettei työ lakkaa, vaikka henkilöt olisivat pidemmällä lomalla tai vaihtaisivat tehtävää.
Kaiken kaikkiaan pelastusalalla on nyt hyvä mahdollisuus laittaa liikkeelle aito muutos ja puuttua ongelmalliseen käytökseen. Kohu on luonut asiassa momentumin, joka pelastusalan kannattaa hyödyntää.
Sami Kerman
