Entiset pelastusylijohtajat kokoontuivat yhteiskuvaan Tampereella järjestetyillä pelastustoimen ajankohtaispäivillä yhdessä nykyisen pelastusylijohtajan kanssa: Pekka Myllyniemi (vas.), Pentti Partanen, Kimmo Kohvakka, Esko Koskinen ja Janne Koivukoski.
Minulla oli 22.–23.11.2018 sisäasiainministeriöstä saamani kutsun nojalla mahdollisuus Tampereella osallistua Pelastustoimen ajankohtaispäiville. Kutsun perusteena oli toimintani sisäasiainministeriössä pelastusylijohtajana vuosina 1987–1991. Ministeriö ja Pirkanmaan pelastuslaitos olivat järjestäneet ajankohtaispäivät erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti teemoina yhtenäinen pelastustoimi, kansainvälisyys ja viestintä.
Pelastustoimen ajankohtaispäivät olivat minulle mielenkiintoiset paitsi pelastusylijohtajatoiminnasta johtuen erityisesti siksi että 2.6.1999 valtioneuvosto oli määrännyt minut pääministeri Paavo Lipposen hallitusohjelman mukaisesti selvittämään palo- ja pelastustoimen siirtämistä valtion hoidettavaksi.
Tavoitteeksi tehtävänannossa määritettiin mahdollisimman tehokas ja taloudellinen pelastustoimen järjestelmä.
Työn kuluessa havaitsin, että kysymys oli monitahoisempi kuin vain vastakkainasettelu kunnallisen ja valtiollisen pelastustoimen välillä. Siksi oli tarkoituksenmukaista löytää pelastustoimen keskeiset ongelmat ja niistä johdettavat kehittämiskohteet. Historialla ja perinteillä oli alan kehittämisessä suuri merkitys, joten arvioin aluksi Suomen pelastustoimen kehittymisen historiallisia kaaria.
Tämän osan työstä julkaisin erillisenä historiallisena katsauksena 17.9.1999 nimellä ”Tehokas pelastustoimi lähellä ihmistä”. Pelastustoimi on organisatorisesti järjestetty ohjattuna kunnallisena toimintana vuoden 1933 palolaista lähtien siten, että kunnat ovat olleet vastuussa pelastustoimesta alueellaan. Sisäasiainministeriöllä on ollut oikeus ohjata kuntien toimia määräyksillä ja ohjeilla ja lääninhallituksilla oli valta valvoa kuntien toimintaa.
Selvitystyöstä julkaistiin joulukuussa väliraportti, joka avattiin julkiselle keskustelulle pelastustoimen Internet-sivuilla ja siitä keskusteltiin lähes 20 seminaarissa vuoden 2000 tammikuussa ja helmikuun alussa. Selvitystyössä pyrittiin alusta alkaen muutenkin mahdollisimman suureen avoimuuteen ja työ perustui vuorovaikutukseen, jossa erimuotoisesti tavattiin noin 2000 ihmistä.
Vuosituhannen vaihteessa pääasiassa päätoimiseen henkilöstöön perustuvia palokuntia oli noin 60 väkirikkaimmassa kunnassa. Noin 250 kunnassa pelastustoimen hoitivat kunnan kanssa sopimuksen tehneet vapaaehtoiset palokunnat ja lopuissa noin 150 kunnassa valmius nojasi sivutoimiseen henkilöstöön.
Selvitystyön kuluessa esiin nousseet ongelmat pelastustoimessa koskivat valtion ja kuntien suhdetta.
Näistä ongelmista lähtivät selvityksen keskeiset kehittämiskohteet:
- ennalta ehkäisevän työn laiminlyönnit;
- valtaosa kunnista oli liian pieniä toiminnan järjestämisen perusyksiköitä;
- kuntien välinen yhteistoiminta, kuten yhteinen pelastuslaitos;
- vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön määrän uhkaava supistuminen;
- palkatun henkilöstön työajan käytön ongelmat, kuten pienten kuntien palopäälliköiden työn painottuminen hallintoon ja toisaalta ennalta ehkäisevän työn jääminen toisarvoiseksi vuorokausirytmissä työskentelevän henkilöstön osalta.
Valtioneuvostolle 29.2.2000 luovuttamassani loppuraportissa määrittelin pelastustoimen perustehtäväksi onnettomuusriskien hallinnan. Kehitin selvitystyön aikana kuntien yhteistoimintaan perustuvan alueellisen pelastustoimen nimenomaan, jotta silloisen järjestelmän puutteet saataisiin korjattua.
Raportti sisälsi vastauksen toimeksiannon esittämiin kysymyksiin ja oli luonteeltaan pelastustoimen kehittämisen strategiasuunnitelma.
Johtamisessa esitin kehitettäväksi erityisesti henkilöstöjohtamista, operatiivista johtamista varsinkin suuronnettomuuksissa sekä koordinointia keskushallinnon tasolla.
Päämääräksi vaikuttavuuden osalta esitin, että onnettomuuksien määrä laskee, palokuolemat vähenevät, palovahinkojen korvausmäärät pienenevät ja koti- ja vapaa-ajan tapaturmat vähenevät siten, että Suomi sijoittuu kärkeen kansainvälisessä vertailussa.
En siis esittänyt pelastustoimen siirtämistä valtion hoidettavaksi.
Selvitysmiehen työn tulosten perusteella hallitus antoi 3.5.2000 sisäasiainministeriön tehtäväksi valmistella hallituksen esitys pelastustoimen järjestämisestä alueelliseen pelastustoimeen perustuen.
Sisäasiainministeriö käynnisti 1.9.2000 uudistuksen valmistelua ja toimeenpanoa varten pelastustoimen kehittämishankkeen, jonka tehtävänä oli alueiden muodostamisen lisäksi valmistella muut toiminnan tehostamiseksi tarvittavat kehittämisehdotukset.
Käsittääkseni näiltä ohjilta olemme tänä päivänä pelastustoimen kehittymisessä.
Kirjoittaja Pekka Myllyniemitoimi pelastusylijohtajana vuosina 1987-1991. Hän on ollut myös Lohjan kaupunginjohtaja ja sitten ennen kunnanjohtajana Lohjan kunnassa sekä SDP:n kansanedustaja.
