Pelastustieto blogi 21.12.2019

Sisäisen turvallisuuden selonteosta

Sami Kerman on sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) erityisavustaja.

Sami Kerman on sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) erityisavustaja.

Sisäministeriön hallinnonalan merkittävin strateginen dokumentti koko hallituskaudelle on sisäisen turvallisuuden selonteko. Selonteko laaditaan nyt toista kertaa ja sen tarkoituksena on nostaa sisäinen turvallisuus ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan rinnalle.

Erityisenä teemana työssä nousee haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten turvallisuus. Muistamme usein mainita, että Suomi on kansainvälisesti vertaillen maailman turvallisimpien maiden joukossa. 89 prosenttia vastaajista kokee Suomen turvalliseksi. Yhdeksän prosenttia vastaajista ei osaa sanoa ja kaksi prosenttia kokee Suomen turvattomaksi. Näiden lukujen taakse piiloutuu tosiasia, että yli 100 000 ihmistä kokee Suomen turvattomaksi.

Noiden reilun 100 000 ihmisen turvattomuuden tunteeseen ja turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin tulee puuttua, jos aiomme kehittää Suomen turvallisuutta edelleen. Rikosten ja onnettomuuksien uhreissa on huomattavan yliedustettuna pieni joukko ihmisiä. Samoin rikosten tekijöiden taustalla on kasautunutta huono-osaisuutta. Tähän turvattomuuden kovaan ytimeen meidän tulee käyttää aikaa ja tupakkaa, koska se parantaa välillisesti meidän kaikkien turvallisuutta.

Koko ala mukaan!

Sisäisen turvallisuuden selontekoa kiirehditään niin, että selonteon on määrä olla valmis jo vuoden 2020 lopussa. Tällöin selonteko valmistuu samassa aikataulussa ulko- ja turvallisuuspoliittisen ja puolustuspoliittisen selonteon kanssa. Ajatus on, että kaikkien selontekojen taustalla on sama tilannekuva ja sama käsitys uhkista, jotka suomalaista turvallisuutta uhkaavat. Muutoin vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee.

Työskentely sisäisen turvallisuuden selonteon laatimiseksi on lähtenyt käyntiin lokakuussa eli työ on vasta alussa. Hetki on äärimmäisen otollinen avauksille, joilla sisäistä turvallisuutta tarkastellaan erilaisista kulmista. Julkinen keskustelu ihmisten kiireellisestä avunsaannista, varautumisesta, viranomaisyhteistyöstä tai onnettomuuksien ehkäisystä – erityisesti marginaaliin työnnettyjen ihmisten näkökulmasta – on juuri nyt erityisen ajankohtaista. Kannustan koko toimialaa aktiivisuuteen ja tiukkaan ajatus- ja vaikuttamistyöhön.

Kaikki ajatukset eivät mahdu, tai edes sovellu, sisäisen turvallisuuden selontekoon. Tuntuu myös, että pelastustoimen keskusteluissa ylikorostuu tällä hetkellä pelastustoimen uudistus. Vastaavasti liian vähän huomiota on kiinnitetty pelastustoimen koulutusuudistukseen ja pelastuslain uudistamiseen. Parhaat mahdollisuudet toimialan roolin uudistamiseen ja kehittämiseen on kuitenkin niissä, eikä hallinnollisessa sote-maku-pela -uudistuksessa.

Sami Kerman