Pelastustieto blogi 28.2.2019
Facebook (35)

Sopimuspalokunnille muutakin kuin juhlapuheita!

Mira Leinonen kirjoittaa blogissa sopimuspalokuntatoiminnan arvostuksesta.

Mira Leinonen kirjoittaa blogissa sopimuspalokuntatoiminnan arvostuksesta.

Viime kesän maastopalojen jälkeen media ja pelastustoimen asiantuntijat toistivat yhteen ääneen mantraa, missä todettiin sopimuspalokuntien olevan pelastustoimen elintärkeä resurssi. Sopimuspalokunnissa on puolestaan tunnettu tosiasia, että monelta osin esimerkiksi niin sanotut päivälähdöt tuottavat ongelmaa, kun palokuntalaiset eivät pääse työpaikoiltaan irtoamaan hälytystehtäville. Sisäministeri Kai Mykkänen vetosikin työnantajiin, että sopimuspalokuntatoiminta on turvattava ja palokuntalaisten olisi syytä päästä hälytyksiin. Vetoomus oli toki hyvä ja ajankohtainen, mutta sopimuspalokuntatoiminta pelastustoimelta kaipaa muutakin kuin puhetta.

Valtakunnallisesti sopimuspalokuntien osalta tilanne on vähintäänkin vaihteleva. On alueita, joissa sopimuspalokunnat ovat aktiivisia ja arvostettuja ja joilla toimii yhteistyö pelastuslaitoksien kanssa. Toisessa ääripäässä on sopimuspalokunnat, jotka sätkivät henkitoreissaan ja joilla yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa on pelkkää sanelupolitiikkaa pelastuslaitoksen puolelta. Yksi yhteinen muuttuja sopimuspalokuntia koskee: kaikilla on enemmän ja vähemmän haasteita saada rekrytoitua riittävästi porukkaa ja huolehdittua toiminnan jatkuvuudesta.

Sopimuspalokuntatoiminta kaipaa siis puheiden sijasta pelastustoimen toimijoilta ihan käytännön tekoja, mistä voisimme ottaa esimerkkejä maailmalta. Australian Queenslandissa on vastaavanlainen rakenne kuin mitä meillä ja siellä paikallinen pelastuslaitos on ottanut käyttöön sopimusmenettelyn palokuntalaisen työnantajan kanssa: pelastuslaitos räätälöi palvelut työnantajan tarpeen mukaan, tarjoaa siis ilmaiseksi esimerkiksi turvallisuuskoulutusta, palotarkastuksia ja alkusammutusta – vastineeksi työnantaja päästää palokuntalaisen lähtemään hälytystehtävään. Queenslandissa on selvä toimintamalli myös päivälähtöjen varmistamisessa; ne eivät ole vain sopimuspalokunnan huolia, ne ovat koko pelastuslaitoksen huolia.

Suomessakin asenneilmasto pelastustoimen sisällä on muutettava sopimuspalokuntatoiminnan osalta: sopimuspalokunnat eivät kilpaile vakinaisten palokuntien kanssa. Ei ole ”ne” ja ”me”, on vain me ja meidän tuottamat palvelut ja jos meidän palvelutuotannossa on haasteita, mitä me voimme yhteistyössä tehdä asian ratkaisemiseksi?

Mira Leinonen
mirafoni112@gmail.com