Pelastustieto blogi 20.11.2019

Tasa-arvo ei tarkoita tinkimistä suorituskykyvaatimuksista

Sami Kerman on sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) erityisavustaja.

Sami Kerman on sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) erityisavustaja.

Sisäministeri Maria Ohisalo totesi Naisten Valmiusliiton tilaisuudessa 19.10.2019, että pelastustoimen ja turvallisuusviranomaisalojen tulee olla edustuksellinen otos yhteiskunnasta, jota ne palvelevat. Tämä tulkittiin laajasti kannanotoksi suorituskykyvaatimusten laskemisesta, mutta voin tässä ja nyt oikaista nuo väärinkäsitykset.

Se, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen on tehtävä, jonka pelastustoimi löytää viimeistään nyt edestään, ei tarkoita hyvän työturvallisuuskehityksen kääntämistä. Tasa-arvon toteutuminen edellyttää lisää naisia pelastustoimessa – erityisesti ylimmässä johdossa ja pelastustoiminnassa, mutta kuuluu siihen paljon muutakin. Suomen Palopäällystöliitto niin sanotusti avasi pelin viime Palopäällystöpäivillä ja otti seksuaalivähemmistöjen aseman turvallisuusviranomaisaloilla keskustelunaiheeksi.

Valtioneuvoston tasolla laaditaan kaikkia ministeriöitä koskevaa tasa-arvo-ohjelmaa. Ohjelma nostattanee esimerkiksi anonyymin rekrytoinnin julkiseen keskusteluun, koska emme pääse pakoon sitä, että suomalaisilla työmarkkinoilla ulkomaalainen nimi on monesti este päästä edes työhaastatteluun. Samapalkkaisuus on nostettu hallitusohjelmatasollakin esiin ja sen edistämiseksi tarvitaan uskottavat ja vaikuttavat toimenpiteet, jotka on kirjattava pelastuslaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

Samoin kuin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin naisten aseman parantaminen, on naisten asemassa paljon muutakin tehtävää kuin henkilöstöosuuden kasvattaminen. Suojavarusteiden epäsopivuus, raskaussyrjintä, epäasiallinen käytös, erityisäitiysrahakäytännöt, kaikki ovat asioita, joiden tulee olla kunnossa. Henkilöstökyselyillä ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmilla päästään kiinni niihin tekijöihin, jotka ovat juuri nimenomaiselle työyhteisölle tai sopimuspalokunnalle akuuteimpia ja olennaisimpia. Hallitusohjelmankin esiin nostama sukupuolivaikutusten arviointi on tulossa käyttöön, mikä antaa tietoa päätöksenteon pohjaksi.

Liian usein vaadimme sitä, joka nostaa tasa-arvon edistämisen esiin, myös keksimään keinot sen edistämiseksi – itse valmiina toteamaan keinot huonoiksi. Vanhaa sanontaa mukaillen kyllä koiralta loppuu ennemmin kusi kuin pelastajalta keinot tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Ja kuten kaikessa muussakin, on lähtökohtaisesti parempi, että toimiala itse keksii keinot tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi kuin että sen tekevät ulkopuoliset. Muutos kannattaa tehdä inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti – ja ennen kaikkea yhteistyössä.

Sami Kerman