Auvo Koskialho on eläkkeellä oleva ylipalomies, joka toimi vuosia KTV/JHL:n paloalan unionin puheenjohtajana.
Se on nyt juhlan paikka. Kunta-alan teknisten sopimus täyttää kolmekymmentä vuotta. KV-TS otettiin käyttöön loppuvuodesta 1995.
Silloin oltiin jo edistyksellisiä paikallisen sopimisen käyttöönotossa. Paikalliset järjestöt saivat sopia työnantajansa kanssa palkan muodostamisesta. Tehtävien arviointi voitiin neuvotella todellisten vaativuustekijöiden perusteella. Samoin työpaikoilla arvioitiin työntekijän suoriutuminen omissa tehtävissään. Ainoastaan ammattialalisästä ei neuvoteltu, palvelusaika oli mitä kullakin oli. Monilla paikkakunnilla töitä tehtiin ahkerasti viikko tolkulla sen puolesta, että saataisiin oikeudenmukaiset palkkausperusteet. Tuloksia syntyi. Useilla paikkakunnilla selvitystyön ansiosta saatiin monikymmensivuisia asiakirjoja, joissa voitiin osoittaa, että tästä työstä tuli maksaa tämän suuruista tehtäväkohtaista palkkaa. Se on jäänyt itselle epäselväksi, miten hyvin neuvottelut sujuivat eri kunnissa, ja päästiinkö tuloksiin kaikkia tyydyttävällä tavalla. Itse olin neuvottelemassa Rauman teknistä sopimusta. Järjestöjen kesken oli tietenkin kohtuullista vääntöä omien puolustamiseksi. Arviointipisteistä väännettiin arkkitehtien, palomestareiden ja kaiken maailman insinöörin vaativuustekijöiden puolesta. Oli suunnittelijoiden, tarkastajien, nosturinkuljettajien ja palomiesten ”hännän nostajia”. Mutta saatiin yhteisymmärrys aikaiseksi lopulta. Siinä muun muassa palomiesten pisteytysten perusteella silloisia markkoja olisi tullut kohtuullisesti lisää. Kunnes työnantajan puolesta apulaiskaupunginjohtaja puuttui peliin. Hänen lempilapsensa oli satama, eikä tullut kuuloonkaan, että palomiehet olisivat menneet palkassa satamamiesten ohi. Korjausliike tehtiin siten, että kaikkien kyyneleet saatiin kuivatuiksi. Tätä sanotaan paikalliseksi sopimiseksi.
artikkeli jatkuu
Toinen hauskuus syntyi henkilökohtaisten palkanosien arvioinneista ja soveltamisesta. Useissa kunnissa ja kaupungeissa työntekijöiden esimiehiä ei erityisemmin koulutettu arviointien soveltamisohjeistuksilla. Siitä huolimatta oli joitakin paloesimiehiä, jotka osasivat soveltaa arviointeja jokaiselle palomiehelle sopivaksi. Loivatko palomestarit yhteisiä kriteerejä paloesimiesten arvioinnille? Kuka osasi arvioida palomestareiden suoriutumista töistään? Silloin arvoon nousi niin sanottu pärstäkerroin ja kaverisuhteet.
Tässä kohtaa voisin suorittaa itseruoskintaa. Olinhan kymmenen vuotta KTV/JHL:n paloalan unionin puheenjohtajana. Pääsin kyllä mukaan neuvotteluihin KT:n edustajien ja meidän toimitsijamme kanssa. Aarre Nord hoiti hommansa ajoittain kyllä sinnikkäästi paloalaa puolustaen. Hankalaa oli neuvotella palkoista, kun jaettavaa ei ollut. Koin Teknisten sopimuksen alun alkaen hyväksi noin niin kuin ajatuksen tasolla. Käytäntö oli sitten eri. Ei KTV (myöhemmin JHL) eikä muutkaan paloalan järjestöt saaneet Teknisten sopimusta toimimaan siten, kun sen oli tarkoitus toimia. Ongelmat olivat tyypillisiä kunta-alan kentässä.
Kolmas hauskuus syntyi, kun alueelliset pelastuslaitokset aloittivat. Palkkojen harmonisoinnissa koettiin jonkin asteista kusetusta. Ne palokunnat kärsivät harmonisoinnista, jotka olivat saaneet palkat edes siedettävälle tasolle. Huonommin siihen asti pärjänneet jatkoivat tuskailuaan. Hyviä esimerkkejä löytyy muun muassa Varsinais-Suomesta.
Miten Teknisten sopimus voi tänään? Hyvinvointialueiden HYVTES luo raamit palkkauksiin. Korotukset ovat linjassa yleisten korotusten kanssa. Entä paikallinen toiminta? Jaettavaa ei taida edelleenkään olla henkilökohtaisten palkkojen osalle. Kolmenkymmenen vuoden aikana ei olla saatu sitä osaa palkasta toteutettua niin, että työntekijä saisi itselleen tehtyä arvioinnin mukaista henkilökohtaista palkanosaa. Keskimäärin Suomessa paloalan ammattilaisille maksetaan arvioinnista huolimatta noin 10–12 prosenttia henkilökohtaista palkanosaa. Palkkalistoilla on myös kokeneita, ammattitaitoisia palomiehiä ja paloesimiehiä, joille osaamisestaan maksetaan alle 10 prosenttia henkilökohtaista palkanosaa. Esimies-alaiskeskuteluissa (nykyisin sanotaan kehityskeskusteluissa) suoritetaan jonkinlaista arviointia siitä, miten työntekijä suoriutuu tehtävistään. Jos näitä keskusteluja yleensäkin pidetään, niillä ei ole suoraa vaikutusta palkkaan. Teknisen sopimuksen henkilökohtainen palkanosa on kuollut kirjain.
Auvo Koskialho
eläkkeellä oleva ylipalomies
entinen KTV/JHL:n paloalan unionin puheenjohtaja
Naantali
