Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitajat ja pelastajat kertovat kyselytutkimuksessa, mikä vaikuttaa ensihoidon ja pelastuksen yhteistyöhön tieliikenneonnettomuuksissa.
Tuore tieliikennepelastamisesta tehty opinnäytetyö raottaa pelastuksen ja ensihoidon yhteistyön todellista nykytilaa. Turvallinen ja tehokas toiminta rakentuu kolmen peruspilarin varaan.
Kun tieliikenneonnettomuus tapahtuu, on pelastustyön onnistumisen kannalta ensihoidon ja pelastuksen sujuva yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Se voi jopa ratkaista, saako ihminen uuden mahdollisuuden. Aihe ei ole vain tilastoja ja prosesseja, vaan konkreettista arkea, jossa oikea-aikainen ja saumaton yhteistoiminta näkyy suoraan potilaan selviytymisessä.
artikkeli jatkuu
Aihe on tärkeä myös henkilökohtaisesti, sillä olen vuosien ajan tarkastellut tieliikennepelastamista sekä ensihoitajan että palomiehen näkökulmasta. Ristikkäiskoulutus ja kokemus molemmista rooleista antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä, missä kohdassa yhteistyö toimii erinomaisesti ja missä syntyy turhia kitkakohtia. Tämä kokemus vahvisti tarpeen tutkia aihetta hieman systemaattisemmin sekä tuottaa näkemystä ja tietoa, ehkä kehitystyönkin pohjaksi. Suomalaista tutkimustietoa ensihoidon ja pelastuksen yhteistyöstä tieliikennepelastamisessa on entuudestaankin niukasti.
Kolme peruspilaria
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen 36 ensihoitajaa ja pelastajaa kuvasivat opinnäytetyössäni avoimesti kokemuksiaan yhteistoiminnasta tieliikenneonnettomuuksissa. Tuloksista nousi esiin kolme peruspilaria, joiden varaan onnistunut moniviranomaisyhteistyö rakentuu: kommunikaatio, johtaminen ja osaaminen.
Havainnot vastasivat sekä kansainvälisen hätätilanne- ja pelastustutkimuksen että suomalaisen johtamis- ja riskienhallintakirjallisuuden linjauksia.
Kommunikaatio, yhteistyön selkäranka
Kommunikaatio korostui yhtenä hyvän yhteistyön edellytyksistä. Se koostui kolmesta toisiaan täydentävästä ulottuvuudesta eli viestinnästä, tilannekuvasta ja vuorovaikutuksesta.
Selkeä, toimiva ja varmistettu viestintä varmisti tiedonkulun, jaettu yhteinen tilannekuva loi perustan yhteiselle toiminnalle ja arvostava vuorovaikutus vahvisti luottamusta ja päätöksenteon sujuvuutta.
Nämä yhdessä olivat yhteistyön onnistumisen edellytyksiä. Kommunikaatio ei kuitenkaan ole vain tekninen suoritus, vaan moniammatillisen toiminnan kriittinen ydinprosessi.
Jaettu tilannetietoisuus (shared situational awareness), on yksi yhteistyön kulmakivistä. Tätä tukevat selkeät, lyhyet ja yksiselitteiset viestit, yhteinen puheryhmä sekä yhtenäiset puhekäytännöt, jotka auttavat pitämään kaikki toimijat saman tilannekuvan äärellä. Myös toistojen sekä closed-loop -viestinnän hyötyjen merkitystä tulee korostaa turvamekanismina kuormittavissa ja kiireellisissä tilanteissa. Viestintäprotokollien ja -kanavien epäyhtenäisyys ja eri käytänteet puolestaan hidastavat päätöksentekoa ja heikentävät tilannekuvan muodostumista.
Kommunikaation haasteet eivät ole vain teknisiä, vaan myös kulttuurisia. Eri organisaatiot painottavat tilanteessa eri näkökulmia, mikä voi kaventaa ymmärrystä kokonaisuudesta ja hidastaa yhteistä toimintaa. Siksi kommunikaatio on enemmän kuin tiedonsiirtoa; se on turvallisuuden, johtamisen ja onnistuneen pelastustoiminnan selkäranka.
Hyvä johtaminen selkeyttää
Tuloksissa korostuivat selkeä tilannejohtaminen, vastuunjaon yksiselitteisyys ja johtajien välinen arvostava vuorovaikutus. Onnistunut johtaminen edellyttää, että tilannepaikalle muodostuu nopeasti yhteinen näkemys toiminnan tavoitteista ja että roolit ja vastuut sanoitetaan ääneen. Ilman yksiselitteistä johtamista syntyy helposti epäselvyyksiä, jotka hidastavat toimintaa ja voivat vaarantaa sekä työturvallisuuden että potilaan hoitoketjun.
Myös uudempi toinen tutkimus tuki havaintoa, jossa jaetun tilannetietoisuuden ja johtajien välisen nopean yhteisymmärryksen puutteet voivat merkittävästi hidastaa operatiivista päätöksentekoa. Etenkin kun johtajilla ei ole yhtenäistä tilannekuvaa, heidän tekemänsä ratkaisut voivat olla ristiriitaisia tai viivästyä kriittisellä hetkellä. Tämä havainto oli linjassa opinnäytetyöni sekä uudemman toisen tutkimuksen kanssa.
Arvostava vuorovaikutus tärkeää
Lisäksi opinnäytetyöni aineisto toi esiin arvostavan vuorovaikutuksen merkityksen johtajien välillä. Pelastuksen ja ensihoidon esihenkilöiden välinen yhteistyö ei ole pelkästään tekninen prosessi, vaan se perustuu luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Myös kansainväliset havainnot ovat vastaavia, niiden mukaan luottamuksen ja arvostavan kommunikaation puute voi pidentää päätöksenteon viivettä ja heikentää yhteistyötä.
Voidaan todeta, että johtaminen ja yhteinen johtajuus rakentuvat kolmesta toisiaan täydentävästä elementistä: selkeästä tilannejohtamisesta, yksiselitteisestä vastuunjaosta ja arvostavasta vuorovaikutuksesta johtajien välillä. Tulokset osoittavat, että kun nämä elementit toteutuvat, yhteistyö ensihoidon ja pelastuksen välillä on sujuvaa, turvallista ja potilaan kannalta tehokasta.
Toimintaa heikensivät epäselvästi määritellyt toimivallat ja organisointirajat, roolien ja vastuiden epäselkeys sekä puutteet johtajien välisessä luottamuksessa ja tilannetietoisuudessa.
Tarvitaan yhteisiä harjoituksia
Valtaosa vastaajista korosti yhteisten harjoitusten lisäämisen merkitystä.
Toteamukset: ”Enemmän yhteisiä harjoituksia”, ”Ensihoito mukaan käytännön harjoituksiin”, ”Yhteisiä harjoituksia, joissa ensihoidolla muutakin roolia kuin sivusta katsominen”, korostuivat aineistossa toistuvasti. Vastaajien mukaan yhteisharjoittelu lisäsi ymmärrystä toimintamalleista, vahvisti roolien selkeyttä ja madaltaisi kynnystä toimia yhdessä tositilanteessa.
Yhteiset harjoitukset ja sovitut toimintamallit nähtiin keskeisiksi hyvän yhteistyön edellytyksiksi. Strateginen osaaminen ei synny yksittäisten ammattilaisten hiljaisesta tiedosta, vaan organisaation yhteisistä käytännöistä ja systemaattisesta kehittämisestä. Toiminnan kannalta tärkeä jaettu tilannekuva edellyttää aktiivista harjoittelua ja eri organisaatioiden keskinäistä ymmärrystä toimintalogiikoista. On tunnistettu, että johtamisen epäselvyydet ja harjoittelun riittämättömyys ovat merkittäviä riskitekijöitä, ja että systemaattinen harjoittelu parantaa sekä johtamisen selkeyttä että yhteistyön sujuvuutta.
Psykologinen turvallisuus kantava voima
Myös psykologinen turvallisuus vaatii systemaattisia interventioita, sillä keskinäinen arvostus korostaa vuorovaikutuksen laatua teknisten järjestelyjen rinnalla. Ensihoidon potilaskeskeinen ja pelastuksen tehtäväkeskeinen kulttuuri voivat törmätä, ellei psykologista turvallisuutta rakenneta aktiivisesti.
Hierarkia ja ammattirajojen korostaminen voivat niin ikään estää avointa kommunikaatiota, mikä heikentää luottamusta ja yhteistyötä. Vastaavasti taas käytännöt, jotka tukevat palautteen antamista ja eri ammattiryhmien osaamisen arvostamista, vahvistavat psykologista turvallisuutta ja parantavat moniammatillisen tiimin toimintakykyä.
Kulttuurin ja psykologisen turvallisuuden vahvistaminen ei ole irrallinen “pehmeä arvo”, vaan yhteistyön kantava voima. Tiimityön kehittyminen edellyttää jatkuvaa reflektiota ja palautetta. Kun tiimin jäsenet kokevat, että heidän äänensä kuullaan, toimintaympäristö muuttuu oppivaksi ja yhteistyötä vahvistavaksi. Kun vuorovaikutus perustuu arvostukseen ja luottamukseen, yhteistyö toimii tehokkaammin moniviranomaistilanteissa, joissa päätöksenteko, tilannekuva ja yhteistoiminta ovat kriittisiä.
Teksti Mika Kontinen
Kuva Marko Partanen
Juttu on kirjoitettu ”Yhteistyö ensihoidon ja pelastuksen välillä tieliikennepelastamisessa” -YAMK-opinnäytetyön perusteella. Tutustu opinnäytetyöhön tästä!
