Mira Leinonen työskentelee pelastusjohtajana Päijät-Hämeessä.
Pelastustoimen toimintavalmiuden puutteiden korjaaminen on aina ollut haastavaa, ja hyvinvointi-alueaikana tehtävä on vaikeutunut entisestään. Valvovat viranomaiset edellyttävät puutteiden korjaamista, samalla kun hyvinvointialueiden on tasapainotettava talouttaan ja hillittävä kustannusten kasvua. Yhtälö ei ole mahdoton, mutta se vaatii uudenlaista ajattelua.
Pelastustoimi on kehittänyt rakenteitaan jo vuosikymmeniä. Hyvinvointialueuudistus ei enää tarjonnut merkittäviä hallinnollisia säästöjä tai helppoja organisaatiouudistuksia. Siksi katse on kohdistettava toiminnan uudistamiseen, resurssien tehokkaampaan käyttöön ja palvelurakenteen kehittämiseen – kansalaisten turvallisuudesta tinkimättä.
artikkeli jatkuu
Tässä toimintavalmiuden puutteiden korjaaminen kohtaa todellisuuden. Perinteinen ratkaisu on ollut rakentaa uusi paloasema alueelle, jossa palvelutaso ei täytä tavoitteita. Paloasema on näkyvä investointi, joka lisää turvallisuuden tunnetta ja antaa vaikutelman pysyvästä ratkaisusta.
Liian usein oletetaan, että toimintavalmiuspuute voidaan korjata vain uudella paloasemalla ja lisähenkilöstöllä. Todellisuudessa vaihtoehtoja on enemmän. Pelastustoimen on tarkasteltava rohkeasti uusia toimintamalleja, liikkuvia ratkaisuja ja olemassa olevan kiinteistökannan hyödyntämistä. Kärkiyksikkömalli on tästä hyvä esimerkki: se ei korvaa pelastusryhmää kaikissa tilanteissa, mutta voi vastata nopeasti suureen osaan tehtävistä, käynnistää pelastustoiminnan viivytyksettä ja parantaa toimintavalmiutta alueilla, joilla vasteajat ovat liian pitkiä.
”Uusia toimintamalleja on tarkasteltava rohkeasti.”
Kärkiyksikkö mahdollistaa voimavarojen kustannusvaikuttavan kohdentamisen. Jokainen uusi palvelutarve ei tarkoita uutta paloasemaa tyhjälle tontille. Hyvinvointialueilla, kunnilla ja muilla julkisilla toimijoilla on laaja kiinteistökanta, jota voidaan hyödyntää nykyistä paremmin. Kun ongelmia ratkaistaan pienemmillä investoinneilla ja olemassa olevilla henkilöstöresursseilla, rajalliset eurot voidaan käyttää vaikuttavammin. Tämä on juuri sitä uudistumista, jota hyvinvointialueilta nyt edellytetään.
Turvallisuudesta ei saa säästää. Se ei silti tarkoita, että jokainen haaste ratkaistaan kalleimmalla tavalla. Hyvinvointialueaika edellyttää pelastustoimelta kykyä tarkastella ongelmia uudesta näkökulmasta, luopua totutuista oletuksista ja keskittyä siihen, mikä todella parantaa ihmisten turvallisuutta.
Mirafoni-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 4/2026.
