Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja sekä Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Pelastuslaitos valittiin viime vuonna Suomen maineikkaimmaksi julkishallinnon organisaatioksi, mistä meidän pitää alalla olla ylpeitä. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea osaavalle ja sitoutuneelle pelastus- ja ensihoitohenkilöstölle sekä sopimuspalokuntalaisille. Valinta osoittaa, että pelastuslaitos on arvostettu ja luotettava organisaatio, jonka palveluihin ollaan tyytyväisiä. Pelastustoimi ja ensihoito ovat niitä harvoja 24/7-palveluita, joita on toistaiseksi kyetty tuottamaan lähipalveluina pienilläkin paikkakunnilla. Nykyinen kattava pelastusasemaverkosto luo henkilöstöineen turvallisuutta ympäristöönsä sekä ylläpitää vahvaa turvallisuuden tunnetta, niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Pelastustoimella on myös merkittävä rooli varauduttaessa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, erityisesti väestönsuojelussa. Ja tätä arvostetaan.
”Mutta missä ovat panostukset pelastustoimen perusvalmiuden, varautumisen ja väestönsuojeluun parantamiseen?”
Kysymys kuuluukin, että miten tuo arvostus saadaan näkymään nykyistä paremmin myös poliittisessa päätöksenteossa? Oma mielipiteeni on, että olemme jääneet muiden turvallisuusviranomaisten, ja nyt hyvinvointialueilla myös sosiaali- ja terveydenhuollon jalkoihin, kun puhutaan poliittisen päätöksenteon painotuksista. Vallitsevassa turvallisuustilanteessa valtio on jakanut rahaa – toki perustellusti – maanpuolustuksen vahvistamiseen puolustusvoimille ja rajavartiolaitokselle. Mutta missä ovat panostukset pelastustoimen perusvalmiuden, varautumisen ja väestönsuojeluun parantamiseen? Uskottavan maanpuolustuskyvyn lisäksi on tärkeää näyttää ulospäin se, että Suomi kykenee suojaamaan siviiliväestönsä sotilaallisessa konfliktissa sekä suoriutumaan pelastustoiminnan ja ensihoidon tehtävien lisäksi myös väestönsuojelusta.
Pelastustoimen suorituskyvyn parantamiseen tarvitaan lisäpanostuksia, eli rahoitusta. Lisäksi pelastuslaitosten on kyettävä turvaamaan oman kriittisen toimintansa jatkuvuus ja huoltovarmuus kaikissa olosuhteissa. Myös tämän varmistaminen vaatii rahaa. Tällä hetkellä hyvinvointialueiden tiukassa taloustilanteessa eurot riittävät juuri ja juuri ontuvan perusvalmiuden ylläpitämiseen, mutta toimintavalmiuden ja suorituskyvyn kehittämiseen rahat eivät riitä – puhumattakaan lisäpanostuksista varautumiseen. Samaan aikaan kärsimme akuutista pelastajapulasta, mikä edellyttää kansallisia ratkaisuja.
Esitänkin toiveen teille arvoisat eduskuntavaaliehdokkaat ja tulevat kansanedustajat: korjatkaa pelastustoimen järjestelmän kriittinen voimavaratilanne, kuten sisäministeriö on tulevan hallitusohjelman päätavoitteeksi hahmotellut. Huolehtikaa myös, että kansalaiset voivat jatkossakin luottaa siihen, että pelastuslaitos kykenee auttamaan kaikissa turvallisuustilanteissa sekä normaali- että poikkeusoloissa.
