Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Viime syksystä lähtien on uutisoitu noin tuhannen pelastajan lisäkoulutustarpeesta, kun selvitettiin varallaolomuutoksen sekä aluehallintovirastojen toimintavalmiutta koskevien korjausmääräyksien vaikutusta pelastuslaitoksien henkilöstötarpeeseen. Tuolle lisäkoulutukselle pyrittiin hakemaan rahoitusta jo syksyn budjettiriihessä siinä onnistumatta. Onnistuminen olisikin ollut ihme, olihan vaikuttamisen ja viestinnän jänne asiassa varsin lyhyt.
Se, mitkä ovat seuraavat askeleet, ovat merkityksellisiä koko alalle. Yhteistyön pelastuslaitoksien ja Pelastusopiston välillä on oltava tiivistä eikä vain opiston henkilöstötarvekyselyihin vastaamista. Käytännössä pelastuslaitoksilla voisi olla omat rekrytointiyhdyshenkilönsä, jotka vastaavat alueellisesti rekrytointiviestinnästä ja tavoittavat alueellisesti potentiaaliset hakijat. Tämä toimintamalli on esimerkiksi poliisilla käytössä, miksei siis otettaisi hyviä esimerkkejä myös meillä käyttöön? Pelastusopisto tarvitsee opiskelijoiden lisäksi myös lisää työvoimaa opettajajoukkoon, eikä tuo asiantuntemus ja osaaminen väijy jossakin toisella toimialalla. Opetustehtäviin tarvitaan alalla jo työskenteleviä henkilöitä. Tämä vaatii joustoa myös työnantajilta.
Pelastusopisto on jo vuosia joutunut perustelemaan ja vääntämään rahoituksestaan, eikä epätietoisuus tulevasta ainakaan helpota pelastusopistolaisten tuskaa. Pelastusopistolle on saatava taattua mahdollisimman pikaisesti työrauha järjestämällä oppilaitoksen rahoitus pysyvästi ja kestävälle pohjalle, jotta Pelastusopistolla voidaan keskittyä opetuksen järjestämiseen ja työvoiman rekrytoimiseen.
”Millainen työnantaja on pelastustoimi?” on kysymys, jota alaa harkitsevat pohtivat. Työnantajakuvalla todella on merkitystä, sillä ikäluokkien pieneneminen on tosiasia. Harva pelastaja kykenee myöskään säilyttämään työkykynsä täysimääräisenä eläkeikään asti. Työvoimasta tullaan todella taistelemaan. Pelastusalalla on ollut aiemmin etulyöntiasema moneen muuhun viranomaiseen nähden, kun palokuntanuorisotyön kautta kipinän alalle on saanut moni nuori. Uusin SPEKin tekemä selvitys kertoo, että tällä hetkellä koronan myötä ja harjoituksien tauottua palokuntanuoria tuli palokuntiin 44 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019. Tätä kyykkäystä tullaan niittämään tulevaisuudessa.
Omaksi kysymykseksi jää koulutusuudistushanke – miten tässä kokonaisuudessa läpiviedään lisäkoulutuksen ohella koulutusuudistushankkeen käytännön toteutus? Alan tulevaisuudennäkymissä riittää pohdittavaa ja tekemistä meille kaikille.
Mira Leinonen
