Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Pelastustoimen valtiollistamisesta on keskusteltu lähes koko 2000-luku. Keskustelu sai joulun alla uutta nostetta, kun sisäministeriö kertoi tekevänsä selvityksen pelastustoimen valtiollistamisesta. Myös valtiovarainvaliokunta on todennut tarpeen selvittää pelastustoimen valtiollistamisen hyödyt ja haitat.
Ajatuksena valtiollistaminen on varsin yksinkertainen: Siirretään valtion rahoittama pelastustoimi kokonaan valtion vastuulle samaan kotipesään kuin muutkin turvallisuusviranomaiset, jolloin palvelut olisivat nykyistä tasalaatuisempia ja ohjaus selkeämpää. Keskitetty ohjaus ja rahoitus voisivat tasata alueellisia eroja palveluissa ja henkilöstöasioissa sekä helpottaa valtakunnallisia hankintoja, koulutusta ja varautumista poikkeusoloihin. Myös päällekkäisiä rakenteita voitaisiin purkaa ja keskittää hallinto- ja asiantuntijapalveluita isompiin kokonaisuuksiin.
artikkeli jatkuu
Kuulostaa helpolta, mutta käytännössä kysymys on huomattavasti monimutkaisempi. Hyvinvointialueet ovat organisaatioina nuoria, eikä uudistuksen kaikkia hyötyjä ole vielä ulosmitattu. Alueet tarvitsisivat uuden rakenneuudistuksen sijaan aikaa ja työrauhaa sekä riittävän rahoituspohjan, jolloin niillä olisi mahdollisuus onnistua. Valtiollistaminen ei automaattisesti ratkaise ongelmia, kuten pelastustoimen rahoitusvajetta. Jos rahoituksen kokonaismäärä ei kasva, ongelmat vain siirtyvät hallinnon tasolta toiselle. Sillä poikkeuksella, että valtion järjestelmässä kyyti saattaa ilman paikallista demokratiaa olla huomattavasti nykyistä kylmempää ja jäykempää sekä päätöksenteko etääntyä arjen toiminnasta ja paikallisista tarpeista. Tästä olen harva-alueen pelastusjohtajana hieman huolissani. Aitona pelkona on, että pelastustoimen nykyisille lähipalveluille ja sopimuspalokuntatoiminnalle saa täällä periferiassa heittää pitkälti hyvästit.
”Alueet tarvitsisivat uuden rakenneuudistuksen sijaan aikaa ja työrauhaa sekä riittävän rahoituspohjan.”
Mutta tarvitaanko pelastustoimen valtiollistamisselvitystä juuri nyt? Pääministeri Petteri Orpo ilmoitti hiljattain, että keväällä 2026 asetetaan parlamentaarinen työryhmä, jonka tarkoituksena on tarkastella erityisesti hyvinvointialueiden rahoitusta ja rakenteita. Myös hyvinvointialueiden määrä noussee tässä yhteydessä keskusteluun. Pelastustoimea tulee tarkastella osana hyvinvointialueita, ja siksi erillisen selvitystyön teettäminen tuntuu tarpeettomalta.
Keskeinen kysymys ei lopulta ole se, kuka pelastustoimea hallinnoi ja millaisella aluejaolla, vaan miten toiminta ja rahoitus turvataan pitkällä aikavälillä toimintaympäristön muutokset huomioiden. Tärkeää olisi myös saada turvattua työrauha tuleville vuosille ja keskittyä palveluiden kehittämiseen jatkuvien rakenneuudistusten sijaan.
Jokaiselle rakennemuutokselle pitää olla perusteet ja sen on tuotettava lisäarvoa – muistaen, että muutoksen kohteena ovat ihmiset. Ihmiset, jotka tarvitsevat apua ja ihmiset, jotka apua antavat sekä ihmiset, jotka tekevät muutokset. Pitäkäämme tämä mielessä ja ihminen keskiössä mahdollisia uusia hallintohimmeleitä piirreltäessä.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 1/2026.
