Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Jani Pitkänen.
Sattumalla on usein suuri merkitys. Metromatka 1990-luvun alussa antoi parikymppiselle Jani Pitkäselle kipinän ammatinvalintaan.
”Paloautot kiitivät hälytystehtävään ja näin, miten palomies valmistautui höökin täkillä keikkaan. Siinä hetkessä syntyi ajatus: palomiehen homma voisi olla makeeta.”
Sattumalla oli enemmänkin sijaa.
Ylipalomiehenä nykyään Helsingissä työskentelevä Ismo Airio oli Janin kavereita ja Ismo kuului Pakinkylän VPK:hon, jossa hänen isänsä toimi päällikkönä.
”Ismo kehotti tulemaan palokuntaan tsiigaamaan toimintaa. Syksyllä 1992 liityin mukaan.”
Siellä kipinä syttyi lopullisesti. Armeijan jälkeen hän työskenteli Helsingin telakan palokunnassa ja haki Helsingin pelastuskouluun, mutta ensimmäisellä yrittämällä ovet eivät auenneet.
”Mietin, haenko uudestaan. Datanomin koulutustakin kokeilin, mutta ykköset ja nollat eivät kiinnostaneet.”
Kummitäti kehotti kummipoikaansa pitämään unelmistaan kiinni. Nuori mies sisuuntui ja päätti pyrkiä uudestaan.
”Harjoittelin pääsykokeita varten ja pyrin opiskelemaan lähihoitajaksi. Siitä sai lisäpisteitä ja samalla pätevyyden ensihoitotehtäviin.”
Toisella yrittämällä hän laskeskeli mahdollisuuksiensa kasvavan, jos pääsee haastatteluihin asti. Niissä hän totesi silloiselle yksikön päällikölle Keijo Mökköselle valmistuvansa kurssin parhaana, jos sisälle pääsee. Pitkänen valmistui kurssin 24 priimuksena.
Siitä alkoi ura stadin brankkarina.
Ovi auki ilman kynnystä
Uutta pelastuskomentajaa kiinnostaa työhyvinvoinnin kehittäminen, jotta henkilöstö jaksaa tehdä arkista työtään.
Moderniin johtamistapaan kuuluvat komentajan mielestä avoin vuorovaikutus, osallistaminen, yhdenvertaisuus ja keskusteleva kulttuuri. Siihen liittyy myös aito läsnäolo ja luottamus.”
Komentaja haluaa olla helposti lähestyttävä. Ovi on auki ilman kynnystä. Myös komentajan kulmahuoneessa, jonne Pitkänen sanoo muuttavansa, vaikka viihtyisi nykyisessä huoneessaankin. Vain harmaille seinille pitää ensin laittaa väriä. Vaikka sinistä, joka peittää pelastusjohtajan työhuoneen seinät.
”Mitä enemmän henkilöstö tulee juttelemaan minulle arkisistakin asioista, tiedän onnistuneeni tavoitteissani paremmin. Silloin he tulevat kertomaan myös mahdollisista ikävistä asioista, joihin minun pitää puuttua.”
Jani Pitkäsen koko haastattelu on luettavissa Pelastustiedon numerossa 4–5/2020.
Teksti: Esa Aalto. Kuva: Ossi Pietiläinen
