”Talouskehitys, terrorismi ja tietotekniikka voivat tuoda yllätyksiä, ja ilmastokriisi kuumentunee. Silti paloautot ja muu raskas kalusto ovat tunnistettavia – toivottavasti eivät kuitenkaan siksi, että ne olisivat samat kuin tänä päivänä”, pohti Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtajana kuusi vuotta sitten toiminut Markku Haranne.
”Pelastajien eläkeikäongelma on ratkennut, osittain siten, että sukupolvenvaihdos on tuonut tehtäviin kohtuullisen paljon nuorta ikäluokkaa, osittain siksi, että urapolkuihin on jatkokoulutuksen kautta löydetty uusia reittejä. Pelastustoimen organisaatiota on edelleen virtaviivaistettu, kuten muutakin hallintoa: kaikessa mahdollisessa tietotekniikka ja koneet täydentävät ihmistyötä, varsinkin hallinnon, huollon ja valvonnan tehtävissä.
”Hallinnollisia pelastuslaitoksia on tusina. Ne voivat edelleen olla osa kuntahallintoa, mutta järjestelmä voi olla valtiollinenkin; tämä ei ole ratkaiseva kysymys, koska valtion ja kuntien hallinnon yhteistyö on tiivistynyt kuntien harventuessa ja talousarvioiden kiristyessä.”
”Onnettomuuksien ehkäisy ja turvallisuuskulttuurien kehittäminen on kokonaisvaltaista ja hallinnon rajat ohittavaa. Myös haasteet ovat vakavia: tulvat ja myrskyt ovat yleistyneet, ja syrjäytyneiden sekä turhautuneiden etnisten ja muiden alakulttuurien käyttäytyminen uhkaa yhteiskunnan perusturvallisuutta. Tuhotyöt sitovat ehkäisevän ja operatiivisen työn voimavaroja. Toisaalta ilmastonmuutos ja muut vakavat uhat lisäävät yhteiskunnan solidaarisuutta ja ihmisten vastuuntunnetta toisistaan. Onnettomuuksien ehkäisyyn ja jälkihoitoon käytetään paljon vapaaehtoistyötä.”
”Ensivastetehtäviin ja sairaankuljetukseen on ollut yhteiskunnallinen pakko luoda pelastustoimen, yksityisten ja vapaaehtoisten integroitu järjestelmä. Pelastustoiminnassa käytetään työn tehostamiseksi ja työturvallisuuden lisäämiseksi tietotekniikkaa ja robotteja niin kohteiden tiedustelussa kuin vaativassa pelastustyössäkin.
”Pelastustoimi hyödyntää työkykyä parantavia ja turvallisuutta lisääviä älyvaatteita ja nanotekniikan edistysaskeleita. Harvaan asutuilla alueilla on etsitty innovatiivisia ratkaisuja harvenevan palokuntaverkon paikkaamiseksi. Viranomaisyhteistyö on tiivistä, ja esimerkiksi rajavartijat ovat olennainen osa harvaan asuttujen alueiden pelastustoimen lähdöissä.”
”Sprinklaaminen on tärkeää palojen rajoittamisessa, ja rakenteelliseen paloturvallisuuteen on uusia materiaali- ja teknisiä ratkaisuja. Maallikoiden käyttöön on kehitetty puoliautomaattisia sammutus- ja pelastusvälineitä. Voimavarojen rajallisuudesta huolimatta joitakin helikopterikuljetteisia pelastustoimen iskuryhmiä on käytössä suuronnettomuuksia ja valtakunnallisesti keskeisiä tehtäviä varten. Päätoiminen pelastushenkilöstö on nykyistä enemmän operaatioiden terävä kärki, ja leveä rintama jää osa-aikaisten ja sopimuspelastajien varaan, vaikkei vapaaehtoisten saatavuuskaan ole itsestään selvyys.”
”Väestönsuojien rakentamista on edelleen kevennetty ja suunnattu oletetuille uhka-alueille, mutta globaalit ongelmat edellyttävät varautumista myös sotilaallisiin uhkiin ja väestönsuojelun säilyttämistä. Väestönsuojelua varten luotuja erityisvalmiuksia käytetään yleistyvien häiriötilanteiden ja ympäristöongelmien hallintaan kotimaassa, lähialueilla ja etäämmälläkin. Yleensäkin kansainvälinen yhteistyö, kuten globaalistumisen edut ja haitat ovat mukana suomalaisen yhteiskunnan ja samalla pelastustoimen elämänrytmissä.”
