Voivatko pelastustoimi ja poliisi olla joskus saman omistajan eli valtion?
Sotaan varautuminen, ilmastonmuutos ja kaupungistuminen nousivat esille tulevaisuuden haasteina ja teemoina Suomen Palopäällystöliiton viime vuoden lopulla järjestämässä kyselyssä. Palopäällystöbarometrin yllättävää antia oli monen vastaajan esille nostama valtiollistaminen ja hyvinvointialueista irtautuminen tai niiden määrän vähentäminen viiteen.
Se yllätti myös kyselyn tekijän, erityisasiantuntija Joel Kauppisen.
artikkeli jatkuu
”Kyselyssä ei viitattu mitenkään valtiollistamiseen, mutta se mainittiin avoimissa vastauksissa 120 kertaa.”, Kauppinen kertoo.
Hyvinvointialueuudistukseen vastaajat suhtautuivatkin varsin kriittisesti. Hyviksi hyvinvointialueuudistukseen liittyviksi asioiksi mainittiin muun muassa sote-yhteistyö, ammattimaisempi johtaminen, ison talon tuomat mahdollisuudet, kuten hankintaosaaminen ja it-työkalut, resurssien tarkempi tarkastelu ja vanhoista rakenteista irtautuminen. Vain kolmasosa vastaajista löysi kuitenkaan mitään hyvää hyvinvointialueuudistuksesta.
Yli 80 prosenttia vastaajista kritisoi hyvinvointialueuudistusta. Eniten mainintoja sai säästöt, jotka usein koetaan epäoikeudenmukaisiksi, koska pelastustoimen järjestelmää on jo trimmattu pelastustoimen alueellistamisen yhteydessä.
Muita asioita oli muun muassa byrokratian, epätietoisuuden ja epävarmuuden lisääntyminen, soten varjoon jääminen ja hankintojen hankaloituminen. Monissa vastauksissa tuotiin ilmi myös palokuntatoiminnan näivettyminen ja paloasemien sulkeminen.
Yli 60 prosenttia vastaajista koki pelastustoimen roolin hyvinvointialueen päätöksenteossa olevan vähintään melko heikko. Sen sijaan johtajatason vastaajista liki puolet eli 46 prosenttia piti pelastustoimen roolia hyvinvointialueen päätöksenteossa melko vahvana.
”He toimivat myös päätöksentekijöinä hyvinvointialueen pelastustoimessa”, Kauppinen huomauttaa.
Parempaa viestintää
Kolme neljästä vastaajasta katsoo pelastustoimen olevan ajan tasalla yhteiskunnan riskeistä. Kaksikolmasosaa vastaajista on sitä mieltä, että pelastustoimella on valmius vastata riskeihin. Hieman yli puolet vastaajista pitää suomalaista pelastustoimea tehokkaampana verrattuna muihin EU-maihin.
Pelastustoimen palveluiden yhdenvertaisuudessa on parantamisen varaa. Vain 14 prosenttia vastaajista on vähintään melko samaa mieltä, että palvelut olisivat yhdenvertaisia pelastustoimen alueesta riippumatta ja yli 70 prosenttia oli vähintään hieman eri mieltä asiassa.
Alle viidennes vastaajista pitää pelastustoimea vahvana tai melko vahvana vaikuttajana yhteiskunnan päätöksenteossa ja alle viisi prosenttia on sitä mieltä, että poliitikoilla olisi vahva tai melko vahva ymmärrys pelastustoimen asioista.
Ratkaisuiksi pelastusalan vahvistamiseksi yhteiskunnallisena vaikuttajana tarjottiin muun muassa yhtenäisempää pelastusalan viestiä. Pelastusalan pitäisi tuoda paremmin esille vaikuttavuuttaan ja myös johtajien pitäisi olla julkisuudessa näkyvämmin esillä. Muutamat vastaajat kannattavat myös pelastushallituksen perustamista.
Avoimuus ja rehellisyys
Vastaukset kansalaisten luottamuksen muutoksesta pelastustoimeen viiden vuoden aikana jakautuivat eniten. Vastaajista 44 prosentin mielestä muutosta ei ole tapahtunut ja 29 prosenttia katsoo, että luottamus on heikentynyt vähintään hieman ja 24 prosenttia kokee, että muutos on vahvistunut vähintään hieman.
Luottamuksen arvioitiin parantuneen esimerkiksi neutraaliuden, lähipalvelun ja avun saannin varmuuden takia. Luottamusta ovat rapauttaneet negatiivinen julkinen keskustelu, hyvinvointialueuudistus ja palvelutason lasku. Luottamusta voisi vahvistaa nopeilla, laadukkailla ja tasavertaisilla palveluilla asuinpaikasta riippumatta, hyvällä viestinnällä ja olemalla läsnä ihmisten parissa sekä tuomalla tosiasiallisia muutoksia esille avoimesti ja rehellisesti.
Osaamista kehitettävä
Vastaajat kaipaavat myös pelastustoimen henkilöstön osaamiseen liittyvää kehittämistä. Karkeasti osaamisen puutteiden nähtiin lisääntyvän mitä ylemmän tason henkilöstöryhmästä on kyse. Moni kaipaa pelastusalalle maisteriohjelmaa ja jatko-opintomahdollisuutta sekä laajempia opintomahdollisuuksia.
Silti muistutettiin myös kädentaidoista huolta pitämistä.
Ongelmana pelastusalan kehittämiseen mainittiin muun muassa alan vanhakantaisuus ja johtaminen. Samoin ongelmia aiheuttavat pelastuslaitosten, Pelastusopiston ja sisäministeriön keskinäiset suhteet ja sekava ohjaus, siiloutuneisuus, Pelastusopiston näivettyminen ja hyvinvointialueiden sekamelska.
Palopäällystöbarometriin vastaajien mielestä pelastusalalla ei ole päästy eroon syrjinnästä. Vastaajista yli kolmannes oli eri mieltä kyselyn väittämän kanssa, esiintyykö pelastustoimialalla vähemmän syrjintää kuin muilla aloilla.
Paljon tulevaisuuden haasteita
Vastaajat katsovat, että myös pelastustoimen tulevaisuuteen vaikuttavat yhteiskunnassa yleisesti näkyvät kehityskulut. Niihin toimialan pitäisi myös varautua. Sellaisia ovat esimerkiksi kaupungistuminen, köyhyys ja syrjäytyneisyys, välinpitämättömyyden ja yhteiskunnan levottomuuden lisääntyminen, väkivalta, segregaatio ja polarisoituminen, väestön ikääntyminen ja sen vaikutukset pelastustoimen resursseihin ja myös laajemmin yhteiskuntaan, pelastustoimen palvelujen heikkeneminen, henkilöstön riittävyys ja osaaminen, sopimuspalokuntatoiminnan heikkeneminen, vaatimusten kasvu ja paloasemien sulkeminen, yhteiskunnan teknologistuminen ja haavoittuvuuksien lisääntyminen, ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt sekä sota, hybridivaikuttaminen ja varautumisen tila. Näiden lisäksi muutaman vastaaja oli huolissaan liiasta varovaisuudesta ja pelastustoimen tiukasta sääntelystä, jotka haittaavat toimintaa. Pientä osaa vastaajista ei erityisemmin huolettanut tulevaisuudessa mikään.
Vastaajat ajattelivat, että tulevaisuudessa tarvitaan monenlaista analytiikkaan, paikka- ja olosuhdetietoon, digitalisaatioon, teknologiaan tekoälyyn ja kyberuhkiin varautumiseen liittyvää osaamista. Lisäksi johtaminen, ennalta ehkäisevän toiminnan kehittäminen, viestintä, vastuullisuus-, ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöosaaminen, tutkimusosaaminen ja kansainvälisen yhteistyön osaaminen nousi esille useissa vastauksissa.
Kyselyyn saivat vastata kaikki pelastustoimen parissa työskentelevät eikä vastaajan tarvinnut olla Palopäällystöliiton jäsen. Vastaajia oli yhteensä 374. Heistä 82 ei ole liiton jäseniä.
Teksti: Esa Aalto Kuva: Pelastustiedon arkisto
