Toukokuussa 1963 Muoniossa tapahtui tragedia: viisivuotias tyttö katosi kotipihaltaan metsään, villatakki päällään. Katoaminen ylitti uutiskynnyksen laajalti silloisessa Suomessa. Etsintöjä seurattiin tarkasti ja niihin osallistui satoja kouluttamattomia vapaaehtoisia.
Noin kaksi viikkoa katoamisen jälkeen Ullajoen varresta löytyi pieni villatakki ja sitten pieni tyttö, jokeen hukkuneena, kymmenien kilometrien päässä kotoa.
Tragedia havahdutti huomaamaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun tarpeen Suomessa. Jo seuraavana vuonna sisäministeriön johdolla perustettiin nykyinen Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa.
Vapepan toiminta ei ole jäänyt juhlapuheiden tasolle – ei edes silloin, kun juhlaan on aihetta. Vapepa vietti 60-vuotisjuhliaan viime lokakuussa järjestämällä koulutus- ja leiriviikonlopun Porvoon Emäsalossa.
Perjantaista sunnuntaihin 18.–20. lokakuuta kestänyt leiri keräsi lopulta enemmän kävijöitä kuin järjestäjät odottivat, kertoo tapahtuman koordinointivastuussa ollut Vapepan valmiuskouluttaja Marjo Kullberg.
Kaikkiaan viikonlopun toimintaan osallistui noin 400 Vapepa-verkostoon kuuluvaa, mukaan siihen haluavaa tai avustavassa roolissa ollut ihmistä.
Leirin ohjelma oli poikkeuksellisen kattava. Ensimmäisenä iltana lähdettiin liikkeelle EEC-kriisiteltan pystyttämisestä, seuraavina päivinä edettiin maastoetsinnän harjoitteluun, maa- ja meripelastuksen johtamiseen, kuljetuksiin, ensiapuun ja henkiseen tukeen. Opetusta sai myös sekä alkusammutusharjoitteluun että tiedonkeruuseen ja droonien kanssa operoimisesta sukeltajien toimintaan.
”Vapepan harjoituksille poikkeuksellisesti tarjolla olivat kaikki meidän toiminnot vedenalaisesta toiminnasta aina meri- ja ilmapelastukseen. Emäsalon merellinen sijainti kannatti käyttää hyväksi”, Kullberg sanoo.
Viranomaisista mukana olivat poliisi, rajavartiolaitos, Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystys sekä pelastustoimi. Vapaaehtoispuolelta mukana oli esimerkiksi sopimuspalokuntia, pelastuskoiratoimijoita ja SPR:n osastoja.
Harjoitus oli melkoinen ponnistus Vapepan Uudenmaan aluetoimikunnalta ja sen tukena olleelta SPR:n Porvoon osastolta.
”Ponnistus kannatti useammasta syystä. Ihan jo siksi, että harjoittelua tarvitaan aina sen huomaamiseen, mikä toimii ja mikä ei, mitä tulevaisuuden harjoituksissa pitää korostaa ja mitä alueellisissa harjoituksissa kannattaa tehdä”, Marjo Kullberg sanoo.
”Palautekeskusteluissa on tullut esiin muun muassa se, että viranomaisille voi olla uusi asia johtaa vapaaehtoisia. Siksi tarvitaan säännöllisesti lisää harjoituksia.”
Vapaaehtoiset puolestaan saivat oppia toisiltaan. Uudet tuttavuudet, verkostot ja mahdollisuus toimintatapojen vertailuun on vapaaehtoisille aina arvokasta.
Monelle uudelle vapepalaiselle leiri antoi itsevarmuutta lähteä tehtävälle.
”Konkreettisiin oppi oli silti varmaan se, että tällaisia pitää järjestää lisää”, Kullberg huomauttaa.
Teksti: Teppo Koskinen Kuva: Helmi Piironen / Suomen Punainen Risti
