Eukonkannon vesihauta sujui Benjamin Virolaiselta ja Jenny Kalliolta näytöstyyliin.
”Paikoillenne”-komennolla palomiehenä työskentelevä Benjamin Virolainen nosti puolisonsa Jenny Kallion reppuselkäänsä pää alaspäin. Laukaus saatteli heidät 250 metrin mittaiselle eukonkantomatkalle yhdessä toisen kilpaparin kanssa. Sonkajärven vuosittainen eukonkantokilpailu oli heidän osaltaan käynnistynyt. Panoksena ei ollut enempää eikä vähempää kuin maailmanmestaruus.
”Erittäin raivokas kiihdytys”
”Stadin pari kiihdyttää erittäin raivokkaasti kohti vesihautaa”, selostaja hehkuttaa kovaäänisissä. Vesihauta on ensimmäinen radan kolmesta esteestä.
”Suoritus irtosi niin sanotusti hyvin puomilta”, Virolainen luonnehtii. Hän oli päättänyt ottaa ison loikan vesihautaan, vaikka oli nähnyt, että moni kilpailija sipsutti esteelle ja otti sen varovaisemmin.
”Kyydissä on tavallaan kuin omassa kuplassaan”, Kallio kuvailee. He olivat valinneet suosituimman kantotavan, jossa Kallio oli selässä pää alaspäin, reidet Virolaisen olkapäillä ja kädet vyötärön ympärillä.
”Aluksi oli jännää roikkua alaspäin, mutta kun hyvä asento löytyi, niin se tuntui varsin toimivalta”, Kallio kertoo.
Vesihautaan – molskis
”Benjamin Virolainen painelee kärjessä vesihautaan ja eukko pysyy selässä – hyvältä näyttää. Ei mitään hätää”, kovaääniset toistavat selostajan ääntä.
Virolainen otti suunnittelemansa loikan mutta upposikin yllättäen noin metrin syvyiseen vesihautaan kokonaan. Kallio arvelee, että Virolainen jousti jaloillaan ja kumartui alas tullessaan eteenpäin.
”Asentoni pysyi tiukkana ja selvitimme vesihaudan hyvin”, Kallio kertoo.
”Ajattelin ottaa varman päälle”
”Täällä hetkellä Benjamin ottaa kärkitilan ja menee äärettömän hyvää vauhtia ja hyvävoimaisen näköisenä – tässä on tulossa hyvä aika Virolaisen Benjaminille ja Jennylle”, selostaja arvioi.
He lähestyivät ensimmäistä kuivaestettä kilpapariinsa nähden selvässä johdossa.
”Ajattelin, että hyppään esteen yli mutta otin varman päälle ja hiljensin vauhtia esteelle tultaessa”, Virolainen sanoo.
”Tämä on dramatiikkaa”
”Ai-jai-jai. Tämä on dramatiikkaa”, kuuluu kovaäänistä. Virolainen ja Kallio kaatuivat hieman ennen kuivaestettä. Virolainen sai otettua esteestä tukea, ettei kaatunut täydellä painollaan, mutta Kallio putosi ikävän näköisesti.
”Kaatuminen lähti liikkeelle salamana. Muistan ajatelleeni, että nyt sattuu. Pää osui maahan ja niska taittui. Kun nousin ylös, silmissäni pimeni ja jalat menivät alta.”
Tilanne yllätti Virolaisenkin. Se oli vähän saman tuntuinen, kuin menettää yhtäkkiä tasapainonsa jään päällä olevalle lumelle astuessaan, Virolainen kuvailee.
Purua muovin päällä
Kaatumisen jälkimainingeissa Virolainen huomasi, että kuivaesteen ympärillä oleva sahanpuru oli kaatumiskohdassa kasaantunut ja purun alta paistoi esiin valkoinen muovimatto. Virolainen arvelee, että sahanpurujen päälle satanut vesi sekä vesiesteen jäljiltä olevat märät jalkineet eivät välttämättä olleet muovimaton ja purukerroksen kanssa hyvä yhdistelmä. Virolainen kuuli myöhemmin, että samassa paikassa oli kaatunut moni muukin kilpailija ja loukannut itseään.
Apua onnettomuuspaikalle
Onnettomuuspaikalle saapui kilpailun järjestäjä ja ensiapuhenkilöstö. Kallio oli edelleen tärskystä pöllämystynyt. Järjestäjä levitti purut takaisin paljaana paistavan maton päälle, jotta kilpailu saattoi jatkua. Ensiapuhenkilö neuvoi Virolaista hieromaan Kalliota korvista, jotta tämän veri lähtee kiertämään. Palomiehenä ja ambulanssissa työskentelevä Virolainen arveli, että korvien hierominen tuskin auttaisi tilannetta ja ehdotti, että Kalliota kannattaisi jotenkin tutkia, esimerkiksi mittaamalla verenpaine ja selvittämällä muita parametrejä. Ensiapuhenkilö arveli tämän olevan hyvä idea ja lähti noutamaan verenpainemittaria.
Sonkajärvelle palataan
”Aamuun mennessä järkytys ja sokki oli muuttanut muotoaan nätisti sanottuna harmistukseksi”, Virolainen sanoo. Molemmat heistä olivat varmoja, että Sonkajärvelle palataan ensi vuonna uudelleen. Aikomus vahvistui, vaikka Kallion tärskystä saamat jomotukset jatkuivat monen päivän ajan.
”Nopeasti selkään vaan uudelleen, ei odotella ensi kevääseen”, Kallio suunnittelee.
Sitä ennen järjestäjille lähtee muovimatosta palaute.
”Se olisi hyvä vaihtaa luistamattomaan materiaaliin tai ainakin tiedottaa, miten este on rakennettu”, Virolainen sanoo.
Hän kertoi hyvähenkisestä kilpailusta työpaikallaan Järvenpään paloasemalla ja sai kollegatkin innostumaan.
”Ehkä ensi vuonna pääsemme osallistumaan joukkuekilpailuun työpaikan joukkueella.”
Hyvähenkinen tapahtuma
Haaverista huolimatta sekä Kallio että Virolainen pitivät Eukonkantotapahtumasta.
”Siellä oli hyvä meininki ja kaikki kilpailijat kannustivat toisiaan. Kilpailijoiden kesken vallitsi hyvä yhteishenki”, Kallio kiittelee.
Virolainen unohti Sonkajärvellä pääkaupunkiseudun vilskeen.
”Kisa oli sympaattinen maalaistapahtuma”.
Kokemukset jäivät hyvällä tavalla hampaankoloon. Ensi vuonna uudelleen.
Eukonkannon kunniataulukko 2023
1. Taisto MIettinen, Katja Kovanen Suomi, Finland 1:06.47
2. Vytautas Kirkliauskas, Neringa Kirkliauskiene Liettua, Lithuania 1:06.82
3. Seppo Somerharju, Sonja Ahonen Suomi, Finland 1:11.49
4. Tilmann Schwab, Alexandra Sommerfeld Saksa, Germany 1:15.30
5. Elliot Storey, Giana Storey Yhdysvallat, USA 1:15.93
Teksti Marko Partanen
Kuvat Vimme Veikkolainen
